Viime viikolla pidetyt suurlähettiläspäivät olivat – edellisvuosien tapaan – ”parhaat kautta aikojen”.

Suurlähettiläiden kohtaaminen valtakunnan johdon kanssa on vahva perinne, joka vuosien saatossa on muodostunut poliittisen kauden epäviralliseksi avaukseksi. Kiekko putoaa jäähän suurlähettiläspäivillä.

Tasavallan presidentti, eduskunnan puhemies, pääministeri, valtioneuvoston avainministerit sekä keskeinen joukko ulko- ja talouspolitiikan asiantuntijoita avautuvat joka syksy suurlähettiläille.  Johtajien puheenvuorot diplomaateille eivät ole seremoniallisia, vaan sisällöltään painavia linjapuheita. Tämä korostui kriisivuotena 2013.

Suurlähettiläspäiviä on nälvien kutsuttu ”käärmenäyttelyksi”,  juonittelun ja itsensä ylentämiseen näyttämöksi. Yksittäisistä motiiveista ei tietenkään voi mennä takuuseen, mutta yleistyksenä tämä on halpa. Keskustelu on korkeatasoista ja viestit suoria, myös suurlähettiläiden kenttäpuoliskolta poliittisille päättäjille.

Valtionjohdon kiinnostus suurlähettiläspäiviin on arvostuksen osoitus yhdelle Suomen pienimmistä, mutta keskeisimmistä ammattiryhmistä, jonka merkitys korostuu taloudellisesti vaikeina aikoina. Suomalaiset diplomaatit toimivat etulinjassa puolustaen Suomen kaupallisia intressejä.

Vuoden 2013 kokouksen yksi kärkiteema oli Team Finland. Ilman ulkoasiainhallinnon panosta moni vienti- ja veroeuro jäisi maailmalta keräämättä. Suurlähetystöverkko ja suomalaiset diplomaatit ovat Team Finlandin keskeisin voimavara.

Maakuntamediassa on  Syyrian tilanteesta löydetty se valoisa puoli, että Suomi ei olekaan YK:n turvallisuusneuvostossa. Väärin tulkittu. Syyrian tilanne olisi antanut Suomelle turvallisuusneuvoston jäsenenä erinomaisen mahdollisuuden muistuttaa roolistamme ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittavana maana. Toiminta turvallisuusneuvostossa ei näet ole pelkkää toivottomien kriisien setvimistä. Turvallisuusneuvostossa valitut linjaukset kertovat myös itse jäsenestä.