Kairo on kiistatta yksi Afrikan suurimmista metropoleista. Asukkaita on arvion mukaan 15–20 miljoonaa. Kontrasti on suuri verrattuna koko Suomeen ja etenkin alle 4 000 asukkaan kotikylääni Länsi-Lapissa.

Kotikylässäni on mahdollista ajaa autolla sata kilometriä näkemättä yhtään vastaantulijaa porojen lisäksi. Ruuhkaa on parhaimpana hiihtosesonkina, jolloin ruuhkaa tarkoittaa sitä, että auto on parkkeerattava kaupan kauimpana olevaan parkkiruutuun tai risteyksessä on odotettava yli 30 sekuntia päästäkseen takaisin päätielle. Onneksi sellaista liikennekaaosta on kestettävä vain helmikuusta huhtikuuhun.

Kairossa liikkuminen on toisaalta helppoa, mutta toisaalta taas painajaismaista ja jännittävää. Taksia ei tarvitse soittaa erikseen, vaan se on takuulla odottamassa kulman takana ja Uberin saa tilattua kätevästi puhelimella suoraan kotiovelle. Yksityinen kuljetusyritys vie huolettomasti lentokentälle ja toimii vuorokauden ympäri.

Bussi ja metrokin ovat oivia vaihtoehtoja liikkumiseen. Metrolipun hinta kylläkin tuplaantui viime vuonna ja nyt hinta on noin 0,20 euroa. Suurlähetystön naapurustossa ei tosin vielä ole metroasemaa. Se on tekeillä, mutta tarkkaa valmistumisvuotta on mahdotonta arvioida. Länsimetrokin saatiin kuitenkin valmiiksi.

Tööttäily kuuluu asiaan

Äkkiseltään liikkuminen kuulostaa siis helpolta ja edulliselta, mutta jännitys ja hien pintaan nostattava painajainen alkavat vasta kun auto lähtee liikkeelle. Matkaan on lähdettävä tietenkin hyvissä ajoin. Kymmenen kilometrin matka voi helposti viedä tunnin verran.

Suomessakin on ruuhkia, mutta ruuhkaa loppuu kuuteen mennessä. Kairossa ruuhkaa kestää vuorokauden ympäri. Kaduilla ei ole koskaan hiljaista, paitsi mahdollisesti perjantaisin aamupäivällä ennen viikon tärkeintä rukoushetkeä.

Suomessa arkaillaan auton töötin käyttämistä, suorastaan sydän jättää yhden lyönnin väliin, kun takana olevasta autosta kuuluu tööttäys ja välittömästi tiedät, että kyseessä on joku huonohermoinen kuumakalle. Egyptissä auton tööttäily kuuluu asiaan. Toisinaan se toki raivostuttaa, mutta kaikkeen tottuu. Tööttäily on kuin oma kielensä, jolla kuljettaja voi ilmaista erilaisia merkityksiä, kuten kiroamista, kiittämistä tai jopa flirttailua.

Menopelejä joka lähtöön

Suomessa teissä on kaistamerkinnät ja kaikki ajavat omilla kaistoillaan. Kairossakin saattaa olla kaistamerkinnät, mutta kukaan ei aja omilla kaistoillaan. Suomen kaksikaistaiselle moottoritielle mahtuu Kairossa varmasti ajamaan vähintään neljä autoa, yksi moottoripyörä ja yksi hevoskärry.

Liikenteessä on mahdollista nähdä mitä ihmeellisimpiä kuljetusratkaisuja ja menopelejä. Skootterin selässä voi olla kaksi miestä ja kaksi vuohta. Lehmiä, kameleita ja hevosia kuljetetaan pienen kuorma-auton avolavalla moottoritiellä tai ankkoja ja lapsia mopolla vedettävän pienen peräkärryn kyydissä. Toisinaan katuja kiertää aasien vetämä kukkakauppa. Kairossa ei ole myöskään poikkeuksellista nähdä lammaslaumaa ylittämässä tietä.

Egyptissä autot ovat käyttöä varten ja sen niistä varmasti huomaa. Jos tänään näet auton ilman yhtään naarmua tai kolhua, ensi viikolla et välttämättä tunnista sitä samaksi autoksi. Ketä nyt pieni naarmu haittaa! Kairossa muistan nähneeni ainakin yhden nopeusrajoituskyltin, luulen kuitenkin, että taksin kuljettaja ei ole sitä koskaan huomannut.

Kaoottinen liikenne näkyy onnettomuustilastoissa. Arvioiden mukaan tieliikenneonnettomuuksissa menehtyy vuosittain jopa 12 000 henkilöä. Liikenteen hurjan määrän vuoksi myös ilmansaasteet ovat oma riesansa kaupungin alueella.

Egyptissä ajokortin saa käymällä kirjallisessa kokeessa ja ajotestissä. Autokouluun ei kuitenkaan tarvitse mennä ennen ajokorttitestejä ja ajotesti tehdään paikassa, jossa ei ole muuta liikennettä häiritsemässä suoritusta.

Liikenne yllättää päivittäin

Ensimmäisinä viikkoina totuttelua Kairossa vaatii erityisesti kävellen liikkumisen erilaisuus. Jalkakäytäviä kyllä ehkä on, mutta ei niillä kukaan kävele. Jalkakäytävällä kävely on jatkuvaa puikkelehtimista erinäisten esteiden, kuten autojen, moottoripyörien ja roskakasojen välissä. Autotien laidassa käveleminen on huomattavasti kätevämpää.

Kairon infrastruktuuria ei ole suunniteltu vesisateiden varalle, kadut suorastaan tulvivat ja liikenne lähes seisahtuu. Vesisateen yllättäessä Kairon liikenne reagoi samalla tavalla kuin Helsinki talven ensimmäisellä lumisateella, tosin tämä potenssiin kymmenen. Autoilijoiden onneksi vesisade ei Kairossa yllätä kovinkaan usein. Vuoden sadepäivät voi laskea yhden käden sormilla. Kaikissa autoissa ei välttämättä tuulilasinpyyhkijät toimi ollenkaan, koska tarvetta niille on todella harvoin.

Autossa ärräpurrit pääsevät myös pelkääjän paikalla, mutta koskaan ei auton kyydissä tule tylsää. Kaikesta huolimatta jännittävää katseltavaa ja ihmeteltävää tässä miljoonakaupungissa on kokoajan. Liikenne ja kuljettajat osaavat päivästä toiseen yllättää luovilla ratkaisuillaan.