Jos minun pitäisi kuvailla Kairoa kahdella adjektiivilla, ne olisivat valtava ja intensiivinen. Myönnän, että ensimmäisten päivien aikana 39 asteen helteessä mietin, mihin oikein olen itseni laittanut.

Olen kyllä asunut aikaisemmin Lähi-idässä, matkustellut alueella ja puhun myös arabiaa. Pian kuitenkin ymmärsin, että Levantin alueen aksenttini eroaa täysin egyptinarabian aksentista ja että yksi kaupunginosa on helposti kotikaupunkini Helsingin kokoinen. Hiljalleen kuitenkin aloin oppia uutta aksenttia ja loppumattomalta tuntuva kaupunki alkoi hahmottua.

Vietin Kairossa yhteensä kolme kuukautta korkeakouluharjoittelijana. Kaupungin päivittäinen äänimaailma koostuu loppumattomista tööttäyksistä ja viidesti päivässä minareeteista kajahtavista rukouskutsuista. Luonnollisesti, ilman kovinkaan pitkälle kehittynyttä julkista liikennejärjestelmää yli 20 miljoonaa asukasta aiheuttaa kaupunkiin massiivisen hallitun kaaoksen, jonka mukaan heittäytyminen vaatii sääntöjä rakastavalta suomalaiselta muutaman syvän hengityksen.

On tavallista, että matka ravintolaan kestää tunnin suuntaansa ja olet silloinkin vasta liikkunut ehkä 10 kilometriä. Pelkkä ruokakaupassa käynti saattaa täällä olla niin hektinen operaatio, että kotiin tullessa tuntuu kuin olisi juossut maratonin. Tämä kaikki tehdään tietysti 40 asteen lämpötiloissa. Lopulta kuitenkin heittäytyminen kannattaa, kaaoksesta ja ihmispaljoudesta huolimatta arkipäivän asiat soljuvat eteenpäin.

Harjoittelijan arkea

Nautin harjoittelustani paljon: Työ suurlähetystössä ei ole pelkästään poliittisesta tilanteesta raportointia (vaikka sitäkin pääsee tekemään). Suomen ulkomaanedustustot tekevät tärkeää työtä esimerkiksi kehitysyhteistyön ja kaupallisen puolen kanssa.

Minulla on taustaa sekä kansalaisjärjestössä että yrittäjyysyhteisössä, ja olikin mielenkiintoista huomata päästä hyödyntämään molempia näissä töissä opittuja taitoja työharjoittelussa.

On ollut myös hienoa päästä käytännössä hyödyntämään valtiotieteellisen opintojani laaja-alaisesti. Harjoittelu suurlähetystössä ei vaadi maailmanpolitiikan teorioiden täydellistä osaamista, olen itsekin opiskellut sosiaalipolitiikkaa perinteisen valtio-opin sijaan, mutta kykyä hahmottaa isoja kokonaisuuksia ja kansainvälisen politiikan toimintamalleja se vaatii. Sen vuoksi harjoittelu on varmasti hedelmällisintä tehdä opintojen loppuvaiheessa.

Harjoittelu Egyptissä vaati myös heittäytymiskykyä. Egyptiläinen itsevarmuus ja vieraanvaraisuus näkyvät myös kansainvälisissä suhteissa. Olen harjoitteluni aikana löytänyt itseni Egyptin ulkoministeriön valtavien turvatarkastusoperaatioiden keskeltä ennen tapaamista ja tv-kameroiden edestä suurlähettilään kanssa yliopistovierailun aikana. Vaatimattomaan kokouskulttuuriin tottuneelta leivokset ja hienot protokollat olivat todellinen kulttuurishokki. En ole myöskään missään aikaisemmassa työ- tai kouluprojektissa poseerannut niin monessa kuvassa kuin täällä.

Kaikki hyvin

Ennen harjoitteluni alkua jouduin vastaamaan useisiin huolestuneisiin kyselyihin siitä, kuinka vaarallista Egyptissä on. Usein kyselijöitä myös mietitytti, käytänkö huivia kadulla. Ei tietenkään, en tietenkään, sanoin aina.

Kairo on intensiivisyydestään huolimatta kuitenkin vain suurkaupunki. Vaikka moni asia on eri tavalla kuin hiljaisessa koti-Suomessa ja metropolin rytmin löytämisessä menee tovi, en kokenut kertaakaan oloani uhatuksi tai turvattomaksi. Väitän, että useat negatiiviset lieveilmiöt tulisivat vastaan myös New Yorkissa.

Valtauskonto on kristinuskon sijasta islam, ja tietysti se näkyy katukuvassa peittävämpänä pukeutumisena. Pukeudun vallitsevien normien mukaisesti ja peitän olkapääni sekä polveni kaduilla, mutta kukaan ei oleta minun käyttävän huivia. Isolle osalle on itseasiassa aivan sama, käyttääkö nainen työpaikalla tai julkisesti päätä peittävää huivia vai ei. Samaa toivoisin näkeväni myös arabimaailman ulkopuolella.

Toivoisin, että ihmiset löytäisivät Egyptin ja näkisivät sen potentiaalin. Egypti esimerkiksi tarjoaa valtavan määrän matkailumahdollisuuksia rantalomasta, luontovaellukseen ja kaupunkikohteisiin. Itse aion ainakin toteuttaa vielä joskus haaveeni kalliokiipeilyreissusta Siinainvuorelle.

Kairosta lähteminen tuntuu näin kolmen kuukauden jälkeen todella haikealta. Itse palaan harjoitteluni jälkeen Suomeen aloittamaan graduprosessiani, mutta tulen ikävöimään tätä kaunista ja hämmentävää maata. Aikani Kairossa oli tärkeä ja inspiroiva tulevaisuuden suunnitelmieni kannalta ja uskon sen vaikuttavan siihen, mille alalle opintojeni jälkeen suuntaan.

Kairosta jään kaipaamaan erityisesti tapaamiani mahtavia, hauskoja ja älykkäitä ihmisiä niin suurlähetystössä kuin sen ulkopuolellakin. Sekä puhelinaplikaatioita, joilla pystyi tilaamaan mitä vain, jäätelöstä vesimeloneihin tai pitsaan, vaikka keskellä yötä kotiin.

Heta Lampinen

Kairon-suurlähetystön harjoittelija ja sosiaalitieteiden maisteriopiskelija. Kiinnostus Lähi-idän politiikkaa kohtaan ja vahingossa alkanut arabian kielen opiskelu ovat vieneet ensin vaihto-opiskelijaksi Jordaniaan ja sen jälkeen korkeakouluharjoittelijaksi Egyptiin. Egyptissä puoleensa veti sen keskeinen asema sekä Afrikan ja Lähi-idän politiikassa että rakkaus paputahna fulia kohtaan.