Mubarak, hänen poikansa ja Tahririn aukio

Oppositio ilmoitti peruuttavansa perjantaiksi 15.4. Tahririn aukiolle suunnitellun suurmielenosoituksen. Aukio kokisi siis ensimmäisen perjantainsa ilman suurta mielenosoitusta vallankumouksen alettua 25. tammikuuta. Aukion kadunvarren kauppiaat ja matkatoimistot eivät taida oikein uskoa onneaan, ja Kairon taksit ja muut autoilijat lienevät tyytyväisiä. Opposition päätös oli vastalahja siitä, että maata johtava asevoimien korkein neuvosto ja hallitus päättivät vihdoinkin pidättää Hosni Mubarakin sekä hänen Gamal ja Alaa poikansa kuulusteluja varten. Heitä epäillään mm. korruptiosta. 

Tahririn liikkeenharjoittajien iloon on ulkopuolisenkin helppo yhtyä. Tilanne viime perjantaina, siis 7.4., näytti jo huonolta. Suuret väkijoukot vaativat Mubarakin pidättämistä. Sotilaspoliisi tyhjensi aukion väkivalloin aamuyöstä, ja tuon perjantain mielenosoitus alkoi yhä enemmän näyttää vedenjakajalta, jonka jälkeen osa oppositiosta ja asevoimat uhkaavat ajautua törmäyskurssille. Nyt on saatu hengähdystauko, kansa on jälleen tyytyväinen, mikä kestää aikansa. Haasteet eivät tähän lopu. 

Itse olin ajatellut käydä aukiolla perjantaina. Mielenosoitusten seuraamisesta saa otettua kansan pulssin perusteellisemmin kuin sadan oppineen artikkelin lukemisesta. Nyt se tuskin kannattaa. Miksi mennä? Tahririn aukio itsessään ei ole mikään vetovoimainen piazza. Se on pohjimmiltaan liikenneympyrä ja muutama julkinen rakennus, tärkeimpänä niistä egyptiläinen museo. Kahvilatkaan siellä eivät houkuttele. Mutta ihmisten kokoontuessa sinne vaatimuksineen siitä on tullut eräänlainen ”maailman olohuone”. Viime perjantain traagisten tapahtumien vuoksi asiasta ei ole syytä olla pahoillaan. Kairolaiset toivottavasti malttavat nauttia koti-illasta, kauppiaat pääsevät tekemään kauppaa, ja itse keksin jotain muuta.