Gazan murhenäytelmän ollessa käynnissä on lohduttavaa todeta, että iloisempaakin saa todistaa Lähi-idässä. Koptiortodoksien uusi Paavi Tawadros II asetettiin 19. marraskuuta Kairossa tehtäväänsä juhlallisten ja värikkäiden menojen saattelemana.

Olin todistamassa tapahtumaa muun diplomaattikunnan kanssa. Seremonia oli arabiaksi ja osittain koptin kielellä, joka on muinaisen Egyptin kielen viimeinen kehitysvaihe. Se sammui puhuttuna kielenä viimeistään runsas 150 vuotta sitten, mutta elää kirkon liturgiassa samaan tapaan kuin latina katolisessa kirkossa. Menot ovat päältä katsoen erilaiset, mutta evankeliumit ja epistolat ovat samat. 

Tilaisuudessa oli valtavan riemukkaan perhejuhlan tunnelma. En erehtyne todetessani, että tämän kauemmas ei Keski-Pohjanmaalla suoritettavista luterilaisista kirkonmenoista päästä. Monituhantinen kirkkoyleisö taputti, huusi ja vihelsi riemusta korviahuumaavalla tavalla aina kun jotakin seremonian kannalta merkittävää tehtiin. Naiset päästivät kurkkuääniä, kuten arabien keskuudessa tehdään. Kun paavin tiara pantiin Tawadros II:n päähän, olisi voinut uskoa, että kirkon katto nousee ilmaan riemukkaiden suosionosoitusten ja metelin saattelemana. Sama toistui, kun uusi paavi istahti valtaistuimelleen.

Joukko ortodoksisia veljeskirkkoja onnitteli uutta paavia tämän jälkeen pitkässä jonossa. Itse toimitin paikalle Suomen arkkipiispojen, Helsingin katolisen piispan sekä Suomen ekumeenisen neuvoston yhteisen onnittelukirjeen. Hallitusta edusti pääministeri, mutta Al Azharin suursheikki ja tasavallan mufti olivat lähettäneet edustajansa. Seremonia oli paitsi mieleenpainuva, mutta myös hyvin pitkä, lähes viisituntinen.   Kuin olisi astunut ajassa 1500 vuotta taaksepäin ja kurkistanut avaimenreiästä Bysantin aikaisen itäisen Välimeren maailmaan.