Egyptin vallankumouksen kaksivuotispäivä tuli, oli ja meni. Juhlatunnelma oli tiessään ja perikunta riitelee pahan kerran, valitettavasti verisestikin. Ei tullut tammikuun kihlausta, vaan avioero. Egypti on jakautunut ja kansa on eri mieltä siitä mitä kansanvalta merkitsee käytännössä.

Jatkuva epävarmuus rasittaa Egyptin taloutta ja siihen maalla ei olisi varaa. Kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin ei päästä käsiksi ilman talouskasvua. Egyptin vakaus on Lähi-idälle ja maailmalle tärkeää ja Egyptiä on pyrittävä tukemaan sen nykyisessä ahdingossaan. Mutta se ei tahdo onnistua, elleivät egyptiläiset ensin itse auta itseään.

Ulkopuoliset voivat tässä tilanteessa lähinnä tarjota hyviä neuvojaan ja teroittaa inklusiivisen poliittisen prosessin ja kompromissien merkitystä. Materiaalinen apukaan ei tehoa, ellei yhteiskunnassa vallitse riittävää tasapainoa. Kansanvallassa kukaan ei voi voittaa sataprosenttisesti, ja toisaalta jonkun on yleensä hävittävä jonkin verran.

Parasta olisi tässä tilanteessa, että ”kadun parlamentti” rauhoittuisi ja maalle valittaisiin oikeat kansanedustajat. Suomi ja Euroopan unioni voivat auttaa lähettämällä niihin vaalitarkkailumission. Se olisi parasta Egyptille.

blogin kansikuva
License Some rights reserved by NASA’s Marshall Space Flight Center