Palasin yhdistetyltä virka- ja lomamatkalta kotimaasta kuumaan heinäkuiseen Kairoon. Ilman lisäksi yleisen yhteiskunnallisen ilmapiirin lämpötila näyttää nousseen.
Tahririn aukiolla oli viime perjantaina pitkästä aikaa oikea suurmielenosoitus, johon osallistui oppositio laidasta laitaan. Tämä onnistui, koska puoluepoliittiset teemat sovittiin pantavaksi sivuun ja keskityttiin muutamaan keskeiseen kaikkia yhdistävään vaatimukseen. Kaikki sujui vaihteeksi rauhallisesti.
Ollaanko taas vedenjakajalla? Joutuuko väliaikainen hallinto vallankumouksen maalitauluksi? Näyttää siltä, että monet egyptiläiset, varsinkin ensimmäisen kansannousun aktivistit, ovat pahasti pettyneitä tammikuun 25. päivän jälkeiseen kehitykseen. Muutokseen haluttaisiin vauhtia. Yksimielisyys tuntuu vallitsevan entisen regiimin rankaisemisesta sekä turvallisuudesta vastaavien elinten uudistamisesta uuden ajan vaatimuksien mukaiseksi.
Sen sijaan tulevaisuuden Egyptistä vallitsee ”kansanrintamassa” suuri erimielisyyksien kirjo, mutta sehän ei kansanvallassa ole tavatonta, päinvastoin. Näkökantojen setvimiseksi tarvittaisiin kuitenkin kansanvallan prosessit ja niiden pohjaksi uudet normistot. Tässä ollaan aivan rakennustyön alussa.
Kairo on yhä enemmän entinen sykkivä itsensä. Tuntuu kotoisalta. Ulkonaliikkumiskielto poistettiin jo kauan sitten ja vähittäiskauppa suorastaan kukoistaa, vaikka tuotanto ei olekaan palannut ennalleen. Täällä ei ihmisen aika käy pitkäksi. Satunnaiselle kävijälle ja kelle hyvänsä Kairo on mainio matkakohde, joten on sääli, että hotellit ovat edelleen puolityhjiä. Pyramideilla olisi kosolti tilaa, mutta juuri nyt myös hyvin kuumaa.