Suomi on Palestiinassa läsnä paljolti suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Järjestöt luovat varsinaisen työnsä ohella Suomi-kuvaa ja kartuttavat suomalaista osaamista. Tämä kävi selväksi, kun Suomen Ramallahin-edustusto järjesti viime viikolla yhteistyöpäivän suomalaisille kansalaisjärjestöille.

Tapahtuman taustalla on ymmärrys siitä, että Palestiinassa jos missä tarvitaan yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Järjestöt palvelevat palestiinalaisten lisäksi monin tavoin myös suomalaista yhteiskuntaa. Palestiinassa toimivien kansalaisjärjestöjen ”henkinen pääoma” on suomalaisten käytettävissä myös janan toisessa päässä.

Suomalaisilla on sekä Palestiinaan että konfliktiin liittyviä tietotarpeita.  Myös suomalaiset tiedotusvälineet kaipaavat tietoja, sillä Lähi-idässä ei ole ainuttakaan suomalaista kirjeenvaihtajaa.

Akateeminen- ja kulttuurivaihto Suomen ja Palestiinan välillä on vähäistä, ja kaupankäynti lähes olematonta.

Palestiinan talousnäkymät ovat heikot eikä yksityissektori kehity toivotusti. Toimintaympäristö ei houkuta paikallisia tai kansainvälisiä sijoittajia investoimaan alueelle. Palestiinan apuriippuvaisuus säilyy ja tuen tarve kasvaa, vaikka palestiinalaishallinto on tehnyt verotusuudistuksia ja hillinnyt julkisen sektorin kuluja.

Avun tarpeeseen vaikuttavat sekä väestönkasvu että miehityksestä johtuva rajoitusten lisääntyminen. Kiristyvä valvonta hidastaa talouselämän ja yksityissektorin kehittymistä. Suomalaiset järjestöt ovat paikallisten kumppaneidensa kanssa tärkeitä tietolähteitä ja kontaktiverkkoja myös suomalaisille yrityksille.

Palestiina on pirstaloitunut ja hauras ei-vielä-valtio, jolla on kolme erityisen haavoittuvaa aluetta: Itä-Jerusalem, osa Länsirantaa ja Gazan kaista. Kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä tehtävä seurata kehitystä ja muistuttaa sekä palestiinalaishallintoa että kansainvälisiä avunantajia niiden vastuuvelvollisuudesta.

Järjestöjen ristiriitainen rooli

Palestiinassa toimivilla suomalaisjärjestöillä on vuosien kokemus ja alueella tarvittavaa erityisosaamista. Järjestöt itse näkevät Palestiinassa toimimisen tärkeäksi, vaikka se ei helppoa olekaan.

Palestiinalaiset kertoivat järjestöjen ja kansainvälisen yhteisön herättämistä ristiriitaisista tunteista.

”Toisaalta ajattelemme, että älkää jättäkö meitä! Ja toisaalta, ettei kansainvälinen yhteisö tee tarpeeksi.”

Tärkeä viesti suomalaisille järjestöille tuli kokeneelta kansalaisaktivistilta, tohtori Barghutilta: ”Luottakaa kumppaneihinne ja toimikaa heidän todellisten tarpeidensa pohjalta”.

Vammaisten tilanteesta kertonut juristi ja erityisopettaja Ehssan Eidkadek pohti järjestöjen roolin ristiriitaisuutta. ”Kun järjestöistä tulee palveluiden tuottajia, valtion vastuu heikkenee. Vammaisten ihmisten oikeuksien parantaminen vaatii vaikuttamistyötä.”

Ruotsalaisen Diakonian lakiasiantuntijoiden mukaan myös kansalaisjärjestöt voivat vahvistaa kansainvälistä oikeutta.  Järjestöjen ja niiden yhteistyökumppaneiden pitää kunnioittaa kansainvälisen oikeuden asettamia rajoja ja muistuttaa vastuuvelvollisuuden tärkeydestä.

Kehitysyhteistyön leikkaukset vaikuttavat järjestöjen työhön myös Palestiinassa, ja monen järjestön hanke on vaarassa päättyä.

Suurlähettiläs Pirkko-Liisa Kyöstilä muistutti kuulijoita hallitusohjelmasta, jonka mukaan Suomen on tarkoitus palata kehitysyhteistyössään 0,7-prosentin tavoitteeseen. Leikkaukset on tarkoitettu väliaikaisiksi.

Järjestöjen yhteistyö linkittää suomalaisen ja palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan toisiinsa. Yhteistyö ylläpitää toivoa, joka on katoamassa. Ja toivoa alueella toden totta tarvitaan.

Lisää päivän keskusteluista Twitterissä: #fincsoday