Oli jännittävää kuulla, millaisen viestin eduskunta antaa täysistunnossaan Suomen uudesta kehityspolitiikasta. Keskiviikon keskustelusta syntyi yleiskuva, että kehityspolitiikan perusarvoista, periaatteista ja painopisteistä ollaan laajasti yhtä mieltä. Resurssit ja periaatteiden mukainen toimeenpano kuitenkin jakavat mielipiteitä. Muutos on ollut lyhyessä ajassa niin voimakas, että se vie luottamusta sinänsä hyviltä suuntaviivoilta.
Valtioneuvosto antoi helmikuussa eduskunnalle selonteon ”Suomen kehityspolitiikka”. Vain muutama kuukausia aikaisemmin eduskunta oli hyväksynyt hallituksen esityksen historiallisen suurista kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista. Päätökset siitä, mihin leikkaukset kohdentuvat ja mitä edelleen tuetaan oli tehty valtavassa aika- ja sitoumuspaineessa. Valintoihin eivät ehtineet vaikuttaa niinkään vaikuttavuusarviot tuloksista, kuin se, kenen toimijan kanssa ei ollut monivuotisia sitovia sopimuksia.
”Suomen kehityspolitiikka” on merkittävä linjapäätös, jolla ohjataan hallituskaudella tehtäviä määräraha- ja politiikkavalintoja alun vauhtivaiheen jälkeen. Tätä korostaa vielä se, että vuoden 2016 budjetin jälkeisille vuosille määrärahoihin on tiedossa hienoista kasvua ja suurin osa finanssisijoituksista on vielä kohdentamatta.
Hallituksen yhtenäinen linja siirtää painopistettä
Selonteon ajatuksena on se, että nyt asetetut painopisteet ja periaatteet kantaisivat myös tuleville hallituskausille, sillä Suomen kehityspolitiikka nähdään kontribuutionamme vuoteen 2030 asti sovitun kestävän kehityksen toimintaohjelman tueksi. Edellisestä hallituskaudesta nykyiseen jatkuvuudesta huolehditaan erityisesti arvojen ja periaatteiden säilyttämisellä ennallaan. Tätä tehdään myös nojaamalla Suomen aiempiin vahvuusalueisiin.
Uutta on hallituksen vahva painotus yksityissektorin, talouden roolin ja kehitysmaiden verotuksen kehittämiseen. Aiempaa vahvempaa on myös kehitysyhteistyön suhteuttaminen osaksi muuta toimintaa, jolla vaikutetaan kehitysmaiden mahdollisuuksiin. Hallitus painottaa kehitysmaiden tilanteiden erilaisuutta, Suomen ja kehitysmaiden tilanteen yhteyttä ja globaalien haasteiden yhteistä ratkaisua. Nämä kaikki nojaavat YK:ssa sovittuun kestävän kehityksen agendaan, jonka odotetaan suuntaavan koko kansainvälistä yhteisöä vuoteen 2030 asti.
On tärkeää huomata myös se, että hallitus esitti Suomen kehityspolitiikan linjan yhtenäisenä. Aiemmin yksi nykyisistä hallituspuolueista – Perussuomalaiset – oli kyseenalaistanut koko toimialan valtion tehtävänä. Puolue kokee nyt jättäneensä kädenjälkensä kehityspolitiikan sisältöön.
Ulkoasiainvaliokunta peräsi huolellista toimeenpanoa
Ulkoasiainvaliokunta antoi painavan ja punnitun, asiantuntijakuulemisiin ja valiokuntalausuntoihin perustuvan mietinnön. Siinä pidettiin oikeana siirtymistä avunantoajattelusta solidaarisuuteen ja yhteisten haasteiden ratkomiseen. Valiokunta tuki myös painopisteiden valintaa ja pakolaisuuden huomioimista ehdotetulla tavalla.
Valiokunnan pääviestit koskivat Suomen tavoitteiden täsmentämistä selontekoa tarkemmin, jotta nykyisillä resursseilla Suomen toiminta kohdistuisi vaikutuksia aikaansaaden. Toivottiin vahvempaa EU-politiikkaa unionin ulkoisen toiminnan kehittämiseksi, jotta unionin mahdollisuudet globaalina toimijana vahvistuisivat. Valiokunnan mukaan hallitus ei painota riittävästi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja –oikeuksia, nuorisotyöttömyyttä ja metsäsektoria. Mietintö oli yksimielinen ylittäen hallitus- ja oppositiorajat.
Eduskunnan täysistunnossa puolueiden väliset näkemyserot tulivat selvemmiksi. Siinä missä ulkoasiainvaliokunta tuki hallituksen linjausta yksityissektorin roolin kasvattamisesta, täysistunnossa Vihreät ja Vasemmistoliitto olivat kriittisempiä. He peräsivät huolehtimista siitä, että yksityissektorilta edellytetään vastuullisuutta avoimuutta ja kehitysvaikutusten arviointia, kuten muiltakin toimijoilta.
Käytiin myös tärkeää keskustelua siitä, mitä Suomen tulisi priorisoida, kun tavoitellaan työpaikkojen syntymistä kehitysmaissa. Haetaanko työllistäviä vaikutuksia yleisesti, esimerkiksi pääkaupungeissa ja turismissa, vai erityisesti köyhimpien ihmisten tai alueiden talouden vahvistumista? Millaisiin investointeihin olisi toivottavaa kehitysyhteistyövaroja suunnata? Samalla nostettiin esiin kansainvälisten rahastojen kautta investoimisen mukanaan tuomat haasteet läpinäkyvyydestä, veroparatiisien kautta toimimisesta ja suomalaisen rahoittajan vaikutusmahdollisuuksista vastuullisuuteen.
Epäselväksi ei jäänyt, mistä vallitsee vahva yksimielisyys yli puoluerajojen: naisten ja tyttöjen oikeuksien ja aseman vahvistaminen on keskeinen prioriteetti ja avain muuhun kehitykseen. Myös panostaminen kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistumiseen sai laajasti tukea.
Selontekomenettelystä hyötyä toimeenpanolle
On toivottu, että selontekomenettely eli se, että hallitus käy eduskunnan kanssa vuoropuhelua, vahvistaa pitkäjänteisyyttä yli hallituskausien.
Selonteon käsittelystä saatu eduskunnan kanta on hyvä pohja jatkaa selonteon toimeenpanoa ja määrärahojen suunnittelua. Kehityspolitiikan toimeenpanon kannalta olennaiset kehittämistarpeet kyllä tämän prosessin jälkeen hahmottuvat. Voimme huolehtia useista kansanedustajien esittämistä toiveista.
On tärkeä suunnata varat järkevästi ja korostaa vaikuttavuutta. Tehdessämme valintoja määrärahojen ja finanssisijoitusten suuntaamisesta, pohtiessamme Suomen vaikuttamistavoitteita tai kehittäessämme yksityissektoriyhteistyön suuntaviivoja tarkemmiksi, on tärkeä pitää eduskunnan esiin nostamat näkökulmat mukana.
On seurattava tarkasti varojen käyttöä sekä kehitettävä edelleen tulosten seurantaa ja raportointia. On erittäin tärkeää saada työ siihen pisteeseen, että kehityspolitiikan johtajat ja toteuttajat voivat perustaa päätöksensä varojen käyttö- ja tulostietoon sekä oppia haasteista sen pohjalta. Samalla vahvistetaan luottamusta, jota kansanedustuslaitoksella on kehityspolitiikkaan.
Eduskunnassa ei mielestäni ehkä kuitenkaan kiinnitetty tähän politiikka-alaan sen tarvitsemaa huomiota ja vakavuutta. Kehityspolitiikka on Suomen keskeinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väline, jolla vastataan laajaan määrään Suomeenkin vaikuttavia globaaleja haasteita – ilmastonmuutos, eriarvoisuus, pakolaisuus ja konfliktit. Ja sillä miten Suomi ja EU toimii, vaikutamme maamme rajojen ulkopuolella elävien ihmisten mahdollisuuksiin ja hyvinvointiin. Näinä aikoina tämä on tärkeämpää kuin koskaan.
Presidentti Obaman aiemmin tällä viikolla pitämää Euroopan puhetta siteeratakseni, ”tämä on historiaa määrittävä hetki. Se, miten Eurooppa toimii, vaikuttaa ihmisiin kaikkialla maailmassa.”
Valtioneuvoston selonteko: Suomen kehityspolitiikka