Bakteriologisten eli biologisten ja toksiiniaseiden kieltosopimus (BTWC) tunnetaan myös yleisemmällä nimellä Biologisten aseiden kieltosopimus (BWC). Sopimus kieltää biologisten aineiden ja toksiinien sekä niiden levityslaitteiden käytön, kehittelyn, valmistuksen ja varastoinnin.
Vuonna 1975 voimaan tulleen kieltosopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 182 valtiota. Sopimuksen ulkopuolella on lähinnä muutamia Afrikan ja Lähi-idän maita. Suomi on ollut sopimuksen jäsen alusta alkaen.
Kieltosopimusta on pidetty merkittävänä välineenä, sillä se kieltää yhden kokonaisen joukkotuhoasekategorian. Haasteena puolestaan nähdään se, että sopimukseen ei sisälly toimeenpanojärjestöä eikä sopijaosapuolia sitovia verifikaatiomenettelyjä sopimuksen noudattamisen valvomiseksi.
Millaisin resurssein?
BWC:n henkilöstö- ja talousresurssit ovat todella pienet. Varsinaisen järjestön puuttuessa sopimuksen toimeenpanosta vastaa Implementation Support Unit (ISU), jonka palveluksessa on ainoastaan kolme henkilöä. BWC:n vuosibudjetti on noin 1,5 miljoonaa euroa.
Regiimin arvostus?
BWC:n käyttöön varatut vähäiset resurssit kertovat itsessään sopimuskokonaisuuden eli regiimin heikosta arvostuksesta. Arvostuksen puutetta korostaa se, että jäsenmaat jättävät vuosittain noin 10 prosenttia vuosikontribuutioistaan maksamatta. Tämä siitä huolimatta, että kahdella kolmesta jäsenmaasta vuosimaksu on alle 1.000 USD.
Vaikka kyseessä olevat rahamäärät ovat suhteellisen pieniä, vuosittain kertyvä velkataakka aiheuttaa pienellä budjetilla toimivalle ISU:lle jatkuvia ongelmia. Esimerkiksi vuoden 2018 osapuolikokouksen järjestäminen oli vaakalaudalla ja kokouksen puheenjohtaja ehti jo lähettämään jäsenmaille kirjeenkin mahdollisesta peruuntumisesta. Kokous pystyttiin lopulta järjestämään, mutta resurssipulasta johtuen aiempaa lyhyempänä.
BWC-regiimin arvostuksesta kertoo myös se, että keskustelut varsinaisista sisältöasioista jäävät usein maailmanpolitiikan kiistelyiden sekä hallinnollisten ja menetelmiin liittyvien asioiden käsittelyn varjoon.
Esimerkkinä viime vuoden osapuolikokous. Sitä hallitsivat keskustelut regiimin heikosta rahoitustilanteesta, kiistelyt kokouksen järjestelyistä – myös varapuheenjohtajien valinnasta – sekä keskustelut Venezuelan poliittisesta tilanteesta kokoussalissa. Lisäksi muun muassa Venäjä toi esille diplomaattiensa maahantulo-ongelmia sekä syytöksiä koskien Georgiassa sijaitsevaa laboratoriota, jossa se väittää Yhdysvaltojen kehittävän biologisten aseiden ohjelmaa.
Nämä kaikki ”sivujuonteet” vähentävät regiimin uskottavuutta ja arvostavuutta. Tämä on tietenkin tarkoituksellista toimintaa tiettyjen maiden taholta.
Mitä jatkossa?
Positiivista BWC:n osalta on se, että useita vuosia käytännössä pysähdyksissä olleeseen toimintaan saatiin edistystä sopimalla vuosien 2018-2020 työohjelmasta. Ohjelma kattaa vuosittaiset osapuolikokoukset sekä tätä edeltävät viiteen ryhmään jaetut temaattiset asiantuntijakokoukset, joissa valmistellaan raportit osapuolikokouksiin.
Vuoden 2018 osapuolikokouksessa ei saatu hyväksyttyä yhtään asiantuntijakokousten valmistelemaa raporttia, mutta itse kokousten järjestämistä ja asioista keskustelua pidetään jonkinmoisena saavutuksena. Pienin askelin siis eteenpäin, liikoja kuitenkaan odottamatta.
Suomen rooli?
Suomi on BWC-kontekstissa tunnettu ja luotettava tekijä muun muassa Biologisten uhkien osaamiskeskuksen (BUOS) asiantuntemuksen myötä. Osallistumme lisäksi aktiivisesti kansainvälisiin aloitteisiin (mm. Global Health Security Agenda/GHSA ja globaalikumppanuustyöryhmä/GP) sekä tuemme kehitysyhteistyön keinoin bioturvan ja -turvallisuuden vahvistamista Tansaniassa.
Toimiamme ja osaamistamme voisi tuoda enemmänkin esille, etenkin kun biologiset uhat nähdään kasvavana ilmiönä tieteen ja teknologian nopean kehittymisen myötä (mm. synteettinen biologia).