Puhuttaessa al-Holista Suomeen palanneista on ihmetelty, miksi Suomi on noudattanut konsulipalvelulakia ja muuta lainsäädäntöä. Miksemme ymmärrä soveltaa tilannekohtaisesti eri sääntöjä? Informaatiovaikuttamisesta keskusteltaessa olen puolestaan useamman kerran saanut kuulla, miten Suomi on naiivi, joka kun se ei lähde omiin operaatioihin rajojensa ulkopuolella. Koronapandemiassakin tuskailtiin, miten poikkeuslainsäädännön voimaansaattamisessa kesti niin kauan.

Miksi toimimme näin? Onko Suomi todella kansainvälisen perheen hieman hölmö, hyväsydäminen jäsen, jota muut säännöistä piittaamattomat maat jallittavat mennen tullen?

Näen hyvin kaltevana pintana, jos lähtisimme luistamaan oikeusvaltion periaatteista ja demokraattisen maan pelisäännöistä. Kyllä, lait ja säännökset, media ja parlamentaarinen järjestelemä voivat tuntua välillä hidasteilta verrattuna autoritaarisen järjestelmän tarjoamiin suoraviivaisempiin mahdollisuuksiin. Kuitenkin kaikella on tarkoituksensa. Tavoitteena on suojata vähemmistössä ja heikommassa asemassa olevia valtaapitävien mielivallalta ja varmistaa kansalaisten tasavertainen kohtelu.

Luottamuksen voi menettää vain kerran

Sanotaan, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Jos Suomi valtiona rupeasi tulkitsemaan historiaa, levittämään disinformaatiota tai esimerkiksi toteuttamaan omaa informaatio-operaatiotaan toisessa valtioissa, voisimme ehkä saavuttaa pieniä voittoja lyhyellä aikavälillä. Jos siis voittona pidetään näkyvyyttä ja huomiota.

Mutta menettäisimme jotain pysyvästi. Nimittäin uskottavuutemme. Suomi on monella mittarilla arvioitu korkealle siinä, miten tyytyväisiä kansalaiset ovat elämäänsä ja elämänlaatunsa. Yhtenä selittävänä tekijänä pidetään etenkin yhteiskuntamme toimivuutta ja luotettavuutta. Poliisi on täällä oikeasti useimmiten ystäväsi. Viranomaiseen voi luottaa. Jos kaadumme, voimme luottaa siihen, että ainakin jonkin sortin yhteiskunnan turvaverkko, jos ei ihan täysin pysäytä, niin ainakin pehmentää pudotustamme.

Ei ohituskaistoja

Mutta koko tämä järjestelmä perustuu siihen, että toimimme johdonmukaisesti ja ilman poikkeuksia sääntöjen mukaan, emmekä rupea etsimään oikoteitä. Brasiliassa on sanonta jeitinho, joka viittaa siihen, että aina on olemassa jokin keino, jolla asia voidaan ratkaista virallisia sääntöjä kiertäen. Suomen vahvuus on nimenomaan se, ettei jeitinhoja ole, tutkintoa ei osteta rahalla tai lääkärijonon ohi päästä lahjuksia maksamalla.

Alexander Stubb on joskus sanonut, että EU on maailmanmestari regulaatiossa eli sääntelyssä. Tätä mukailleen voisi sanoa, että keskeinen salaisuus Suomen menestyksen ja suomalaisten onnellisuuden takana on, että olemme mestareita sääntöjen noudattamisessa.