Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on puhututtanut suomalaisia Nato-arvion, selonteon ja Kultaranta-keskustelujen vanavedessä. Näkemysten kirjo on laaja. Ennaltaehkäisykyvyn tarpeesta kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan eri mieltä.
Suomen puolustusvoimien koko olemassaolon tärkein tavoite on vaikuttaa mahdollisen hyökkääjän laskelmiin nostamalla hyökkäyksen hinta niin korkeaksi, että tämä katsoo paremmaksi luopua hyökkäysaikeista. Tähän tarvitaan vahva sotilaallinen puolustus, mutta myös laaja-alaisempi kriisinkestokyky osana kokonaisturvallisuusmalliamme. Oman tärkeän lisänsä tuo syventyvä kansainvälinen puolustusyhteistyö.
Näitä samoja asioita, joita suomalaiset ovat pohtineet kansallisesti, ovat Nato-maat käsitelleet tiiviisti yhdessä viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Walesin huippukokous (2014) käynnisti Naton sopeuttamisen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Huomio palautettiin kahden vuosikymmenen kriisinhallintapainotteisen jakson jälkeen taas liittokunnan omalle alueelle.
Venäjän toimet Krimillä, Itä-Ukrainassa ja Syyriassa sekä lisääntynyt ja luonteeltaan arvaamaton toiminta Itämerellä ovat saaneet Nato-maat arvioimaan, ettei kyse ole vain ohimenevästä ilmiöstä, vaan pitkäaikaisesta murroksesta. Tämä on lähtöasetelma Varsovan huippukokoukselle (8.–9.7.), jonka merkittävin tulos tulee olemaan Naton ennaltaehkäisykyvyn eli pelotteen ja puolustuksen vahvistaminen. Merkittävä työ on jo tehty Walesissa 2014 lanseeratussa RAP-valmiusohjelmassa (Readiness Action Plan), joka Varsovassa voidaan todeta pääosin toimeenpannuksi.
Pelote palasi Naton agendalle
Pelotteesta ei juuri keskusteltu kylmän sodan loputtua, mutta se palasi Naton agendalle turvallisuusympäristön muututtua. Nato ei kuitenkaan palaa kylmän sodan uhkamalleihin, vaan liittokunnan pelotteen tulee kattaa 360 asteen mukaisesti kaikilta ilmansuunnilta tulevat uhkat.
Varsovassa Nato antaa selkeän viestin siitä, että hyökkäys yhteen jäsenmaahan – olipa kyseessä panssarivaunut tai ”vihreät miehet” – tarkoittaa hyökkäystä kaikkia vastaan ja johtaa liittokunnan yhteisiin vastatoimiin. Tämän takeeksi Nato tulee sijoittamaan vahvistetun pataljoonan kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan ensi vuoden alkupuoliskon aikana. Kyse on rotaatiopohjaisesta, mutta pysyväisluonteisesta läsnäolosta.
Läsnäolon lisäksi suunnitellaan tarvittavat vahvistukset. Baltian maille läsnäolon toteutuminen tarkoittaa niiden koko jäsenyystaipaleen tärkeimmän tavoitteen täyttymistä. Myös Bulgaria ja Romania saavat räätälöityä tukea.
Naton kokonaispelotteeseen sisältyvät tavanomaisten joukkojen lisäksi viimeisenä takeena myös ydinaseet. Naton omaan ydinasepolitiikkaan ei ole odotettavissa muutoksia, vaan kyse on ennemmin oman viestin selkeyttämisestä.
Naton pelotteen kolmas komponentti on ohjuspuolustusjärjestelmä. Strategisen ohjuspuolustuskyvyn osalta Varsovassa kartoitetaan edistystä ja todennäköisesti julistetaan järjestelmän alustava operatiivinen toimintakyky. Samalla Nato tulee vahvistamaan, että ohjuspuolustusta ei ole edelleenkään suunnattu Venäjää vastaan.
Naton pelotteeseen liittyy läheisesti myös kriisinkestokyky eli resilienssi, jolla on erittäin keskeinen merkitys hybriditilanteissa – liittokunta on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Varsovassa jäsenmaiden odotetaan sitoutuvan kansallisen resilienssinsä ja kyberpuolustuksensa kehittämiseen.
Varsovassa huomiota kiinnitetään myös Walesin puolustusmenositoumuksen toimeenpanoon. Yhdysvallat on osoittanut konkreettisesti panostuksensa Euroopan puolustukseen, ja eurooppalaisten liittolaisten tulee vakuuttaa Yhdysvallat omasta panostuksestaan.
Naton muutos vaikuttaa myös Suomeen
Myöskään kumppaneita ei ole unohdettu. Suomen valtiojohto tulee osallistumaan kumppaneille avoimiin kokouksiin Varsovassa. Suomelle kiintoisia aiheita ovat esimerkiksi Itämeren alueen ja laajemminkin Euroopan turvallisuuskehitys, EU–Nato -yhteistyö, hybridiuhkat, kumppanuusyhteistyön kehittäminen sekä Afganistanin Resolute Support -operaatio.
Naton muutos jatkuu Varsovan jälkeenkin ja vaikuttaa myös Suomeen. Naton lisääntynyt läsnäolo Itämeren alueella on Suomen näkökulmasta vakauttava tekijä. Naton muutos vaikuttaa myös käytännön kumppanuusyhteistyöhömme: se avaa oman puolustuskykymme kehittämistä yhä paremmin tukevia yhteistyömuotoja.