Opiskeluaikoina katsoin ainakin viiteen kertaan elokuvan Presidentin miehet. Alan J. Pakulan elokuva kertoo Watergate-skandaalin taustat paljastaneista The Washington Postin toimittajista Bob Woodwardista ja Carl Bernsteinistä, joita leffassa näyttelevät Robert Redford ja Dustin Hoffman. Halusin itsekin toimittajaksi, mutta syystä tai toisesta se latu johti umpihankeen.
Virkamiehenä pääsin syksyllä vierailemaan The Washington Postin toimituksessa. Tapasimme kovan tason journalisteja – heidän joukossaan Pulitzer-palkitut, kansalliseen turvallisuuspolitiikkaan keskittyvät journalistit Greg Miller ja Ellen Nakashima. Molemmat ovat olleet tekemässä isoja skuuppeja Trumpin lähipiirin Venäjä-kytkennöistä.
Milleriltä oli vain kaksi päivää aiemmin ilmestynyt aihetta laajemmin taustoittava kirja The Apprentice. Kirjan nimi viittaa suorasukaisesti siihen, että Millerin mukaan presidentti Donald Trump on Venäjän presidentin Vladimir Putinin oppipoika tai kokelas, apprentice.
Luin kirjan joulun alla. Täytyy sanoa, että se on erinomaisesti kirjoitettu ja perustuu vakuuttavaan lähdepohjaan. Myös moni aiemmin esimerkiksi Washington Postin sivuilta pinnallisesti lukemani asia sai rutkasti lihaa luiden ympärille. Päivittäisiä uutisia seuratessa kuva täydentyy.
Kirja on suhteellisen yksipuolisen kriittinen. Sitä on kuitenkin vaikea ohittaa, kun Yhdysvalloissa tai muualla lähdetään kirjoittamaan lähihistoriaa USA:n edellisistä presidentinvaaleista, sosiaalisesta mediasta ja disinformaatiosta sekä USA:n ja Venäjän nykyisistä suhteista. Presidentti Trumpin valheellisista tai harhaanjohtavista lausumista on kirjassa jopa tilastotietoa.
Myös Suomi ja Helsinki fokuksessa
Pari viime vuotta USA:n laatumedioiden, myös Washington Postin, päähuomio on kohdistunut presidentti Trumpiin. Painopisteen valinta on ollut todella silmiinpistävä. Sitä ei ole vähentänyt presidentin suorasukainen tapa arvostella ja nimitellä presidentin ja tämän lähipiirin toimia paljastaneita mediataloja ja journalisteja. Ilmapiiri on oikeasti tulehtunut.
Tulehdusta ei helpottanut heinäkuinen Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä, josta virallinen Suomi käytti nimeä #HELSINKI2018. Greg Millerin kirjassa Suomi saa yllättävän monta mainintaa. Helsingin tapaamisen lehdistötilaisuutta Miller kutsuu shokin ja epäuskon esitykseksi. Helsinki on hänelle Trump-Putin-näytelmän toisen näytöksen loppu. Viimeistä näytöstä kirjoitetaan Millerin mukaan nyt erikoissyyttäjä Robert S. Mueller III:n toimistossa.
Myös Washington Postin toimituksessa keskustelimme Helsingin tapaamisesta, koska Miller itsekin seurasi sitä helteisessä Suomen pääkaupungissa. Pääasiassa vaihdoimme kuitenkin ajatuksia journalismin ja hallinnon suhteesta sekä Venäjän harjoittamasta hybridivaikuttamisesta niin USA:ssa kuin Suomessakin.
Mittakaavaero on monella tapaa suurin muuttuja, kun näitä kahta maata verrataan. Se on itsestäänselvyys, mutta sietää silti tulla mainituksi. Yhdysvalloissa ulkoinen vaikuttaminen esimerkiksi presidentinvaaleissa oli ihan omalla tasollaan, maan hallinto on mittakaavaltaan megaluokkaa ja median suhde siihen on äärimmäisen kriittinen.
Samaan aikaan myös toimituksissa on paljon enemmän tutkivaa voimaa. Moni odottaakin nyt presidentin miesten kakkososaa ja oman aikansa woodwardien ja bernsteinien urotekoja.