Sanotaan se heti alkuun: tämä kirjoitus on trollauksen tuote.
Trollauksella kylvetään epäilyksen siemeniä: ”Ehkei tämä sittenkään ole totta?”
Trollauksella pyritään viemään huomio keskustelun ytimestä ja siirtämään se epäolennaisuuksiin.
Trollauksella pureudutaan henkilöön, kun henkilö yrittää pureutua asiaan.
Kirjoitukseni onkin trollauksen tuote siksi, että kirjoitan kyseisestä ilmiöstä enkä jostakin itsessään kiinnostavasta asiasta, kuten vaikkapa tasavallan presidentin matkasta Moskovaan tai Kultarannasta käydyistä turvallisuuspoliittisista keskusteluista.
Jos trollaus ei olisi niin henkilöön käyvää, siinä voisi olla jotakin kiehtovaa. Mutta ei ole. Katso vaikka Janne Riiheläisen kokoamat häneen itseensä kohdistetut trollaukset ”The bestest of the worsest!” https://twitter.com/veitera/status/609050336427413504,
Valehtelu, propaganda mutta erityisesti huomion johtaminen harhapoluille vaatii keskusteluun satunnaisesti eksyvältä kansalaiselta medialukutaitoa. Suomen median valitettava taloudellinen alennustila ei ole omiaan helpottamaan tilannetta. Toimittajalle on uutiskiireen keskellä helpompaa nostaa juttuihinsa mukaan kaikkien osapuolien näkemyksiä suhteellisen tasapuolisesti. Enemmän työtä, vaivaa ja aikaa vaatisi se, että lukijalle selvästi kerrottaisiin, mikä on totta ja mikä pelkkää sumutusta.
Venäläisen RT-televisiokanavan kaltaisen median valtavalla rahalla tarjoama ”toisenlainen näkökulma” ja laatujournalismin ”kyseenalaistaminen” ovat saaneet aivan uutta potkua Ukrainan kriisistä. Kyseinen kriisi toi trollauksen kaikkien nähtäville trollitehtaineen.
Organisoidun trollauksen rinnalla yllättävän moni hyödyllinen idiootti vahvistaa väärennetyllä nuotilla soivan kuoron laulua.
Fingerpori-sarjakuva tiivisti trollauksen yhteen ruutuun ja muutamaan sanaan oivallisella tavalla. http://www.hs.fi/fingerpori/s1305962089677?ref=tw-share
Itseni kaltaiselle julkishallinnon viestintävirkamiehelle trollaus tarkoittaa lisää työtä. Se on vähän niin kuin tämä kirjoitus: kun pitäisi viestiä oikeista asioista, pitääkin olla hälventämässä mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa esiintyvää sumutusta.
Trollisumulla yritetään estää aito, faktoihin perustuva keskustelu. Jos trollaus onnistuu, voi sitä kutsua harhaanjohtamisen taidoksi.
Ad hominem, on kaiketi se tavoiteltu termi. Toinen käsite tämän päivän mediassa sekä kansalaiskeskusteluissa on leimakirves, jota Herra eversti itsekkin heiluttaa käyttäessään termiä trollaus sekä ”hyödyllinen idiootti” samassa yhteydessä. En ole löytänyt kuin kourallisen vastapuolen kuvaa avaavia artikkeleita tästä länsimaisesta uutistulvan valtavirrasta, mitä meille aukottomana totuutena tuputetaan. Nekin vähäiset rohkeat toimittajat on keskustelupalstoilla julkisesti raiskattu, murhattu ja pantu kilon kimpaleisiin leimalla ”päivän putinisti, yksi kopekka”. Olenko minä trolli vai idiootti, kun pyrin saamaan laajemman näkökulman, kuin täydellisen läntisen uutispimennon…?