Olen jo reilun vuoden verran pohtinut pekingiläisten kenkiä. Ne ovat niin kiiltäviä ja siistejä. Mustia kiiltonahkakenkiä ja hohtavanvalkoisia lenkkareita. Useimpien kengät näyttävä siltä, kun olisivat ensimmäistä päivää jalassa.
Kysyin tuttaviltani, onko kiinalaisilla joku erityinen suhde kenkiinsä? Osa hämmästyi kysymystäni, mutta yksi kertoi lankkaavansa kenkänsä viikottain. Kenkiä myös pestään, sekä itse että pesuloissa. Suutareita en ole onnistunut löytämään, mutta joskus kadulla näkee pyörän kanssa liikkuvia kengänkorjaajia. Kertoipa joku nähneensä vanhanaikaisia kengänkiillotusautomaattejakin.
Mielenkiintoista kenkäkulttuuria
Kiinalaisiin koteihin ei kengät jalassa kävellä. He jättävät kengät usein jopa ulos rappukäytävään. Eivätkö kiinalaiset sitten pelkää, että ne varastetaan? Ei, eihän kukaan nyt toisen kenkiä!
Kengillä on muutenkin vähän huono karma kiinalaisessa kulttuurissa. Sana kengät (鞋 xié /syeah/) kuulostaa ihan samalta kuin huono onni, (邪 xié). Kenkiä ei missään nimessä saa antaa lahjaksi. Kengillä myös astutaan jonkin päälle, mikä on kiinalaisille jotenkin huono juttu. Kenkäkulttuuri on kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoista ja paradoksaalistakin, monessakin mielessä.
Pekingin kuivuus sopii kengille
Pekingin ilmasto on kengille suotuisia; ei sateita, loskaa eikä katusuolaa. Muistan vieläkin, miten harmitti, kun uudet hienot sandaalini kuluivat loppuun puolessa vuodessa Bangkokin sateissa. Pekingin kadut ovat siistejä, niistä huolehti kokonainen kadunlakaisijoiden armeija. Ensimmäistä kertaa vuosiin ostin mokkanahkakengät juuri Pekingissä.
Kengät tulevat netistä
Kenkien ostaminen onkin sitten oma lukunsa. Miljoonat ja miljoonat pekingiläiset kulkevat uusissa kengissään, mutta kenkäkauppoja ei ole missään. Keskivertokauppakeskuksesta löytyvät tasan Ecco ja Clarks. Kengät, kuten kaikki muukin, ostetaan verkkokauppa Taobaosta. Sopimattomien kenkien palauttaminen kuluu kuulemma sujuvasti. Ulkomaalaiselle kenkien ostaminen on haastavaa myös siksi, että kiinalaisten jalat ovat paljon pienempiä kuin eurooppalaisten, eli suuria kokoja ei löydy.
Suomalaisia ja pekingiläisiä tuntuu yhdistävän kenkämaussa mukavuudenhaluisuus ja käytännöllisyys. Kahdeksan kymmenestä vastaantulijasta kävelee lenkkareissa. Lankatut kengät kertovat sohvafilosofille hyvästä kotikasvatuksesta, yleissivistyksestä sekä perinteiden arvostamisesta.
Kertooko kasvava lenkkarikulttuuri sitten näiden rapistumisesta? Sen näyttää vain aika.