Salailuun taipuvainen. Näin Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun Kiina-analyytikko kuvasi Kiinan puolue- ja valtionhallintoa vuonna 1975 julkaistussa artikkelissaan ”The Art of China-Watching”.

Artikkeli kirjoitettiin aikana, jolloin käsitykset kulttuurivallankumouksen jälkimainingeissa kamppailevasta, ulkomaailmalta sulkeutuneesta Kiinasta perustuivat pitkälti informaatioon, jota kerättiin Neuvostoliiton poliittisen elämän tulkinnasta opituilla menetelmillä.

Merkkejä poliittisen linjan uusista suunnista etsittiin seulomalla merkitysvivahteita eri nimimerkkien taakse piiloutuvien puolueorganisaatioiden artikkeleista Kansan päivälehdessä. Päätelmät valta-asetelmien heilahduksista perustuivat muutoksiin johdon istumajärjestyksessä valtion mediassa julkaistuissa valokuvissa.

Ajat muuttuvat hitaasti

Nyt 40 vuotta myöhemmin Kiina on monellakin tapaa muuttunut avoimemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi ulkomaisille tarkkailijoille, ”China watchereille”. Vuoropuhelu puolue- ja valtiojohdon sekä virkamieskunnan kanssa on lähentynyt normaalia diplomaattista kanssakäymistä.

Ulkomainen media on hyvin edustettuna Kiinassa, ja maan taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä on saatavilla runsaasti tilastotietoa. Lisäksi puolue- ja valtioelinten kokousten dokumentteja julkaistaan, joskin valikoiden, myös englannin kielellä.

Kädenvääntö poliittisten linjausten suunnasta ja henkilövalinnoista käydään silti edelleen tiukasti ulkopuolisten silmiltä piilossa. Menetelmällisyys ei tältä osin ole juuri kehittynyt sitten 70-luvun.

Taito tulkita ja hoitaa suhteita

Suhteellisesta avautumisesta huolimatta kiinalaisten erityispiirteiden kanssa kamppailevalle ulkomaiselle virkamiehelle monet neljän vuosikymmenen takaisista vaikeuksista ovat edelleen tunnistettavia.

Kiinassa normaalissa diplomaattisessa kanssakäymisessä seremoniallisuuden painottuminen ajaa usein itse sisällön ohi. Sensitiivisiksi koettujen kysymysten käsittelyä vältellään, eikä ole tavatonta, että tapaamispyyntö torjutaan tarpeettomana tai lounaskutsusta kieltäydytään hienovaraisesti.

Luotettavan tiedon kerääminen edellyttääkin usein sekä kekseliäisyyttä että kärsivällisyyttä.

Kanavia sisäpiirin tiedon äärelle on usein parempi etsiä toisen käden lähteiden, kuten akateemisten ja kansalaisyhteiskunnan kontaktien kautta. Rajoitteiksi saattavat kuitenkin koitua kielivaikeudet ja toisaalta diplomaattisen kierron asettamat aikarajoitteet, mikä ei useinkaan sovi hyvin pitkäaikaisia henkilösuhteita arvostavaan kiinalaiseen mentaliteettiin.

Kiinan globaalin merkityksen kasvaessa Kiinan kehityksen ymmärtäminen on yhä tärkeämpää. Lisääntyneistä kontakteista ja aikakaudellemme tyypillisestä informaatiotulvasta huolimatta Kiina-tarkkailuun liittyvät menetelmälliset rajoitteet kuitenkin tarkoittavat, että ”China watching” on yhä parhaimmillaankin enemmän taidokasta tulkintaa kuin kiveen hakattuja totuuksia.