Kiinan kiinteistömarkkinat tarjoavat heikkoa laatua korkeilla hinnoilla

Suurten kaupunkien uutuuttaan kiiltävät pilvenpiirtäjäviidakot ovat hätkähdyttävä näky ensi kertaa Kiinassa vieraileville. Maan kiinteistömarkkinat ja varsinkin rakentamisen laatu sitä vastoin tarjoavat aika ajoin kulmakarvoja nostattavia yllätyksiä meille vähän paatuneemmillekin Kiina-ihmisille.

Omintakeiset kiinteistömarkkinat

Toisin kuin länsimaissa, kiinalaiset kiinteistömarkkinat eivät suoranaisesti seuraa kysynnän ja tarjonnan lakeja, vaan maan keskusjohtoinen hallintojärjestelmä ohjaa markkinoita tiukalla otteella aiheuttaen alalle tasaiseen tahtiin sekä kuumenemista että vähän viileämpiä ajanjaksoja.

Kysyntää asunnoilla Kiinan suurimmissa kaupungeissa tuntuu riittävän, varsinkin kun oletukset tulevaisuudessakin nousevasta hintakehityksestä ovat vahvat. Kiinteistömarkkinoilla onkin liikkeellä hyvin paljon spekulantteja, jotka ovat osaltaan nostamassa asuntojen hintoja tavallisen kansan ulottumattomiin.

Esimerkiksi täällä Pekingissä kiinteistöjen hinnat ovat viimeisen vuoden aikana nousseet reilut 10 %, paremmilla alueilla vielä huomattavasti enemmän. Myös vuokrat ovat seuranneet samaa nousuvauhtia, joten Pekingistä on kehittynyt selvästi maailman kallein paikka asua, kun asumisen hintaa verrataan kaupunkilaisten keskimääräisiin tuloihin. Kolmio Pekingissä maksaa keskimäärin 69 kertaa käytettävissä olevan vuositulon verran ja vuokrat ovat 20 % korkeammat kuin keskimääräisen pekingiläisen tulot kuukaudessa.

Tämän takia ihmiset hakeutuvat yhä enemmän kaupungin laitamien lähiöihin, joiden lähes loputon rakentaminen on kasvattanut Pekingin kokoa suunnattomasti. Pekingiläisten työmatkat ovatkin maailman toiseksi pisimmät Mexico Cityn jälkeen, keskimäärin 1 tunti 44 minuuttia päivässä.

Kiinan hallituksella ja paikallishallinnoilla on kuitenkin hihoissaan nippu keinoja, joilla voidaan yrittää hallita ylikuumenevia kiinteistömarkkinoita. Ne voivat esimerkiksi määritellä, kuinka monta asuntoa yksittäiset henkilöt tai kotitaloudet voivat kussakin kaupungissa omistaa. Muun muassa Shanghaissa ja Suzhoussa ulkopaikkakuntalaiset voivat omistaa vain yhden asunnon. Lisäksi osto- ja myyntihaluja voidaan hillitä korotetuilla käsirahavaatimuksilla, myyntiveroilla, indeksoiduilla hintakatoilla ja vähentämällä tonttikaavoitusta asuinrakennuksille.

Uusia pilvenpiirtäjiä rakenteilla Pekingissä. Kuva: Eetu Paakkanen.

Kova hinta ei takaa laadukasta asumista

Kalliin hinnan vastineeksi ostaja tai vuokraaja toivoisi saavansa hyvän asunnon, mutta valitettavan usein laatu tuottaa pettymyksen ja uudetkin talot tarjoavat ikäviä yllätyksiä asukkailleen. Kiinassa rakennetaan erittäin nopeasti ja halvemmalla kuin lännessä, kiitos edullisten rakennusmateriaalien ja rakentajien, jotka valitettavasti ovat yleensä alikoulutettuja tai täysin kouluttamattomia ammattiinsa. Rakennusten elinkaari saattaa siten olla vain muutamia vuosikymmeniä, kunnes ne romutetaan uudempien tieltä.

Ulkoapäin hyviltä näyttävät talot antavat nopeasti viitteitä siitä, että rakennusmateriaalien ja asennusten kanssa on niin sanotusti oikaistu ja rakennustarkastus on tehty ylimalkaisesti, jos ollenkaan. Kovilla sateilla heinä-elokuussa on yleistä, että vesi tulee parvekkeiden ja muiden ulokkeiden tai pienten aukkojen kautta sisään seiniin ja sitä kautta myös lattioiden alle aiheuttaen tummumista ja maalien rapisemista. Korjausmiehet saadaan kyllä nopeasti paikalle ja päivän parin pintasilottelun jälkeen kaikki näyttää taas hyvältä. Rakenteet jätetään kuitenkin yleensä kuvaamatta, mikä aiheuttaa homehtumista sekä uusia vesivahinkoja seuraavien rankkasateiden sattuessa.

Vesivahinko uudehkossa toimistorakennuksessa. Kuva: Jyri Lintunen.

Kiinassa pelkkä palaneiden lamppujen vaihto on arveluttavaa puuhaa epämääräisten sähköliitäntöjen takia, vessanpöntöt ja viemärit tukkeutuvat tämän tästä, hanat vuotavat ja pahimmillaan pesualtaan alla oleva vesijohto saattaa lähteä seinästä kokonaan irti ruostunutta venttiiliä suljettaessa. Näin on minullekin käynyt kerran ja silloin tuli melkoinen kiire pääsululle, joka onneksemme oli ruosteeton ja toimiva.

Jotkut aivan uusimmat talot antavat kuitenkin toivoa paremmasta tulevaisuudesta myös rakentamisen osalta. Paremmissa taloissa energiatehokkuuteen panostetaan aivan eri tavalla kuin takavuosina ja esimerkiksi ikkunoiden tiiviyteen on kiinnitetty enemmän huomiota, mikä on tärkeää varsinkin täällä ilmansaasteistaan tunnetussa Pekingissä. Myös mukava ja tehokas lattialämmitys on asennettu yhä useampiin asuntoihin.

Ongelmakohdaksi tällaisissa asunnoissa nousee enää yllä mainittu hinta, joka on liikaa yhä useammalle kiinalaiselle kuten myös meille ulkomaalaisille. Pekingissä ja Shanghaissa uudesta kohtalaisen kokoisesta ja laadukkaasta perheasunnosta joutuukin yleensä maksamaan vuokraa 5000—7000 euroa kuulta tai ylikin. Ensi vuonna todennäköisesti vielä enemmän, koska viitteitä hintojen laskusta ei juuri ole.

Asuinkerrostaloja Shanghain Pudongissa Huangpu-joen varrella. Alue on yksi Shanghain kalleimmista. Kuva: Eetu Paakkanen.

Leave a Reply