Kuka Kiinaa vartioi?

Aloitteleva kiinanmatkaaja havahtuu väistämättä maan näkyvään turvallisuuskoneistoon, joka tunkeutuu kaupunkien jokaiseen sopukkaan. Kiinan uutisointia seuratessa tulee helposti siihen päätelmään, että teknologiset edistysaskeleet valvonnassa ovat jo korvanneet kadulla kiertävän vartijan tarpeen. Urbaanin tilan läpäisevällä valvovalla silmällä on kuitenkin edelleen kasvot.

Silmäpareja monenlaisissa univormuissa

Poliisin lisäksi erilaisia vartijoita, järjestyksenvalvojia ja muita yleistä järjestystä tarkkailevia tahoja on kaupungeissa häkellyttävä määrä. Mustaan paitaan, housuihin ja lippalakkiin pukeuviin vartijoihin, Baoaneihin (Bǎo’ān) törmää tyypillisesti työmatkalla kadulla, bussissa ja metrossa.

Tätä bussia miehittää kolme työntekijää: Kuljettaja, lipunmyyjä sekä Baoan.
Tätä bussia miehittää kolme työntekijää: Kuljettaja, lipunmyyjä sekä Baoan. Kuva: Peter Lindsberg.

Vaaleansiniseen univormuun sonnustautuva Chengguan (Chéngguǎn) vastaa julkisen tilan hyvästä järjestyksestä. Heidän työnsä on aiheuttanut joskus tyytymättömyyttä, sillä Chenguanien vastuisiin lukeutuu muun muassa luvattomien katuruokakojujen häätäminen. Spontaanin kaupunkikulttuurin ja viranomaisten yhteentörmäykset ovat toisinaan äityneet väkivaltaisiksi.

Turvallisuus – jokaisen oikeus ja velvollisuus

Turvallisuusala työllistää kiinalaisia miltei koko ikäjakaumalla aina kouluikäisistä vanhuksiin, jotka kuluttavat eläkepäiviään asuinalueiden pihojen porteilla vahtien. Virallisesti tämän instituution tarvetta on perusteltu sanomalla, että kansalaisiin kohdistuu erilaisia turvallisuusuhkia esimerkiksi terrori-iskujen muodossa. Kokemukseni perusteella syntyy kuitenkin vaikutelma siitä, kuin ammuttaisiin tykillä kärpästä — Kiinassa matkustaminen on aina tuntunut turvalliselta.

Liikenteenohjaaja, Jiaotongxieguanyuan, valvoo liikenteen sujuvuutta.
Liikenteenohjaaja, Jiaotongxieguanyuan, valvoo liikenteen sujuvuutta. Kuva: Peter Lindsberg.

Mikä merkitys tällä henkilöstöllä on turvallisuusuhkien torjumisessa? Uhkia on vaikea käsinkosketeltavasti havaita, ja esimerkiksi kyllästyneen oloisten vartijoiden metallinpaljastimien heiluttelu metron porteilla ei myöskään vaikuta aina kovin tehokkaalta. Riippumatta vastauksesta yksi asia on kuitenkin selvä: ihmisten välittämä valta näkyy ja ulottuu kaikkialle, oli sen tarve sitten tosiasiallinen tai pelkästään itsetarkoituksellinen.

Kuka Kiinaa vartioi?

Usein katukuvaa täplittävien vartijoiden valta näyttäytyy vain symbolisena sen algoritmeina toimivan kollegan rinnalla. Kiina on ottanut huimalla vauhdilla käyttöön esimerkiksi kasvojentunnistusteknologiaan perustuvia valvonnan muotoja.

”Häpeäpaalu” esittää läheisen valvontakameran nappaamia suurennoksia liikennesääntöjä rikkoneiden kasvoista. Kuva: Peter Lindsberg.

Kehityssuuntana valvontakameroiden ja kansalaispisteytysjärjestelmän voisi ajatella olevan ristiriidassa yhä erittäin mittavan ihmisiä työllistävän turvallisuuskoneiston kanssa. Yleinen aie teknologisten turvallisuushankkeiden takana vaikuttaisi kuitenkin tältä: Kiina tahtoo lopulta luoda eräänlaisen panopticonin, järjestelmän, jossa yksilö vartioi itse itseään näkymättömän tarkkailijan pelossa.

Tämänkin Pekingin CBD-metroaseman turvallisuus toteutuu toistaiseksi ihmissilmän ja kameran yhteispelillä. Kuva: Peter Lindsberg.
Tämänkin Pekingin CBD-metroaseman turvallisuus toteutuu toistaiseksi ihmissilmän ja kameran yhteispelillä. Kuva: Peter Lindsberg.

Peter Lindsberg

Hongkongin melko sattumanvarainen valikoituminen vaihto-opintokohteekseni keväällä 2018 aloitti tapahtumien ketjun, jonka seurauksena päädyin työharjoittelijaksi Pekingin-suurlähetystöön. Hongkongissa tarjoutui oiva mahdollisuus perehtyä lähemmin Kiinan politiikkaan ja talousjärjestelmään, ja kurssien päätyttyä matkustelin pitkin Kiinan etelä- ja keskiosia kuukauden päivät. Yhtäkkiä minulla olikin taskussani kiinan kielen opintoja alkeiden verran ja kiitettävä valmius tarttua Pekingin-edustuston poliittisen sektorin työharjoitteluun. Valtiotietelijänä ja käytännöllisen filosofian pääaineopiskelijana minua kiinnostaa etenkin kansainvälisten toimijoiden vuorovaikutussuhteiden eettisyys.