Peking on iso. Ei ”Tuurin kyläkauppa” -tavalla iso,­ vaan ”Joka paikkaan saa matkustaa kauan” -iso.

Ihmisiä on paljon, metroissa ei auta olla turhan nuuka omasta tilastaan ja autoja on – no, paljon. Ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta Peking ei kuitenkaan ole kamalan vaikea kaupunki kulkijalle, kunhan huomio sen haasteet.

Kiinassa kävelijä ei kiirehdi

Olen taipuvainen kulkemaan mahdollisuuksien mukaan kävellen, mistä on seurannut itselleni suurin yllätys Pekingissä. Paikalliset kävelevät hitaasti. Niin hitaasti, että työmatkalla kokee olevansa oman elämänsä Usain Bolt. Perillä lähetystöllä sopii tuulettaa kun on sinäkin päivänä onnistunut pujottelemaan menestyksekkäästi ja riittävän nopeasti varsin väentäyteisiä kävelykatuja pitkin.

Toinen kävelijälle harmaita hiuksia aiheuttava spektaakkeli on isojen risteysalueiden ylitys. Ensimmäiset päivät voivat tuntua uhkaavilta, sillä paikallisista autoista, pyöristä ja liikennevaloista ei hevin tiedä, mihin väliin uskaltaa ylitystä yrittää. Kunnes liikennekulttuurista on saanut kiinni, on ”seuraa massaa” hyvä ohjenuora tuntuman saamiseksi.

Tiivis tunnelma massojen metrossa

Pekingissä ei kannatta suunnitella samalle päivälle kovin montaa nähtävyyttä, sillä paikasta toiseen siirtyminen vie yllättävän kauan. Taksikuskit puhuvat täällä ani harvoin englantia ja osoite pitää antaa, tai mieluiten näyttää, kiinaksi. Pitkätkään taksimatkat eivät maksa paljoa ja kun kuskit nykyisin ajavat lähes poikkeuksetta mittari päällä, ei hinnasta yleensä joudu taistelemaan. Tosin iltaisin kannattaa varautua ahkerastakin viuhtomisesta huolimatta ohi ajaviin takseihin, sillä turistit eivät ole kuskeille varsinaisesti helppoja asiakkaita.

Jos haluaa päästä taksia halvemmalla, on metro oikea valinta. Matka raiteilla taittuu alle eurolla ja sujuu kiitettävän selkeästi. Tätä liikennemuotoa en kuitenkaan suosittele niille, jotka kärsivät ahtaan paikan kammosta. Etenkin ruuhka-aikana tarvitsee vahvaa tahtoa ja raakaa voimaa päästäkseen tiiviisti pakatun ihmismassan sekaan vaunuun ja aiotulla asemalla ulos. Puristuksissa paikallisten seassa tuntee konkreettisesti, millaista on elää sardiinipurkissa tai yli kahdenkymmenen miljoonan ihmisen metropolissa.   

Kuppi kuumaa voi muuttua kalliiksi

Varsinkin turistialueilla yksin kävellessä on syytä varustautua terveellä määrällä kyynisyyttä. Teetalohuijauksiin erikoistuneet englantia puhuvat paikalliset ovat vastassa jo metroasemalla. Tarjous alkaa usein nähtävyysseurasta ja johtaa kutsuun teelle, jonka jälkeinen lasku voi olla huomattava.

Taskuvarkaiden varalta on hyvä pitää huolta tavaroistaan. Itse tosin en ole näpistelyistä täällä liiemmin kuullut.

Näitä rahavaaroja lukuun ottamatta Peking on lopulta erittäin turvallinen kaupunki, enkä ole kokenut varsinaista turvattomuuden tunnetta täällä missään vaiheessa, edes ydinalueiden ulkopuolella.

Eli turha pelätä, lentolippu ostoskoriin!

Aarne Schmitt
Suomen Pekingin suurlähetystön harjoittelija