Pupunruokametsällä Shanghaissa

Lentokentällä taakse jäi ystävien ja perheen lisäksi myös härkäpapuhamppari ja nyhtökaura sekä V-merkillä varustetut ateriavaihtoehdot ravintoloiden ruokalistoissa.

”Wǒ bù chī ròu” oli ensimmäinen lause, jonka koin tarpeelliseksi opetella Kiinaan saavuttuani. Se tarkoittaa ”minä en syö lihaa.” Olen lakto-ovo-vegaani, eli kasvissyöjä, joka käyttää eläinkunnan tuotteista kananmunaa ja maitotuotteita.

”Oletko dieetillä vai kenties buddhalainen?” on Kiinassa kummasteltu ravintoloissa.

No, en kumpaakaan. Kyse on makumieltymyksistä.

Aina kuva ei kerro enempää kuin tuhat sanaa, ja monesti olenkin saanut yllätyksiä lautaselleni, vaikka annos "näytti" kasvisruualta. Kuva: Ida Kvick.
Aina kuva ei kerro enempää kuin tuhat sanaa, ja monesti olenkin saanut yllätyksiä lautaselleni, vaikka annos näytti kasvisruualta. Kuva: Ida Kvick.

En ole koskaan aiemmin kokenut erikoisruokavaliota ongelmaksi, varsinkaan Suomessa. Erilaisten trendien vallitessa, myös kasvisruuasta on tullut eräänlainen trendi. Tämän myötä kauppoihin on ilmestynyt erilaisia lihan korvikkeita ja ravintolat panostavat yhä enemmän kasvis- ja vegaanivaihtoehtoihin. Luulin tämän trendin levinneen myös Kiinaan.

Kuinka väärässä olinkaan.

Vaihtoehtoja vailla

Tyypilliseen kiinalaisravintolaan Shanghaissa astuessani on ruokalista selattu hetkessä läpi. Lihaa, kalaa, kanaa ja lihaa. On tuuletuksien paikka, jos listalta löytyy yksikin kasvisvaihtoehto. Toki eläinkunnan tuotteen voi poistaa annoksesta. No mitäs tilalle jääkään? Kasa kasviksia ja takuu, että hetken päästä on taas nälkä. Välipalaksi suunniteltu kaupan valmisleipä- tai salaatti jääkin hyllylle, sillä lähin kasvisvaihtoehto on merenelävät. Kaikista hämmästyttävintä oli huomata tuttujen länsimaalaisravintoloidenkin ruokalistoissa kasvisvaihtoehtojen loistavan poissaolollaan.

 

Mikäli possu kyllästyttää, voi kokeilla vaikka liito-oravaa. Kuva: Ida Kvick.
Mikäli possu kyllästyttää, voi kokeilla vaikka liito-oravaa. Kuva: Ida Kvick.

Harvinaista herkkua

Vaikka nykyään kovankin luokan lihanrakastaja saisi melkoisen makumatkan Kiinaan, tilanne ei aina ole ollut sama. Vielä joitain vuosikymmeniä sitten lihasta oli puutetta ja se todellakin oli luksusruokaa. Kiinan vaurastumisen myötä lihan saanti helpottui ja siitä on tullut myös sosiaalisen statuksen symboli. Jos sinulla on varaa lihaan, miksi et söisi sitä? Juurikin tästä syystä lihasta nautitaan ja sitä on saatavilla runsaasti.

Puskaradio ja netti apuun

Nälissään päivästä toiseen ei kuitenkaan tarvitse kulkea. Netti on pullollaan tietoa kasvisvaihtoehtoja tarjoavista paikoista ja tutuntutun vinkit laitetaan korvan taakse. Uusimpana pelastuksena olen löytänyt kasvis- ja vegaaniruokiin erikoistuneen sovelluksen, missä voi filtteröidä ravintolat, jotka on tarkoitettu sekasyöjille, sisältäen lihattomia vaihtoehtoja. Eipähän tarvitse enää ravata ravintolasta toiseen ruokaa etsien tai taivutella ystäviä siihen kalliiseen Organic Food -paikkaan vain, koska tuon yhden täytyy puputtaa.

Selaan Happy Cow -sovellusta yhtä usein kuin mitä tahansa sometiliäni. Kuva: Ida Kvick.
Selaan Happy Cow -sovellusta yhtä usein kuin mitä tahansa sometiliäni. Kuva: Ida Kvick.

 

Ida Kvick

Olen kulttuurituotannon ja viestintätieteiden opiskelija. Kiinnostukseni eri maiden kulttuureihin ja kansainvälisiin suhteisiin ajoi minut korkeakouluharjoitteluun Suomen Shanghain-pääkonsulaattiin. Kiireisen metropolielämän vastapainoksi liputan hyggeilyn puolesta – kiireettömät aamut kahvin ja kiinnostavan podcastin parissa kuuluvat lempipuuhiini.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply