Korona-arjen epätietoisuus on ottanut erilaisia muotoja Shanghaissa. Vaikka katukuva on täyttynyt ihmisistä ja ravintolat suurimmalta osin avanneet ovensa, vaihtelevat käytännöt suuresti. Vastassa voi olla kuumemittari tai vaatimus puhelinnumeron jättämisestä, mutta sisään voi päästä myös vilauttamalla terveyskoodia – tai yksinkertaisesti kävelemällä peremmälle.

Shanghaissa korona on ollut kaupunkilaisten elinkumppani tammikuun lopusta asti, ja rajoitukset ovat kiristyneet ja löyhentyneet kuukausien tahdissa. Helmikuussa ravintoloiden ovet oli käyty asuinalueellani teippaamassa kiinni, mutta kevään hiipiessä kohti kesää ovet ja ikkunat on avattu asiakkaille. Monissa kahviloissa on nimittäin tapana avata ikkunat ja asettaa tuoleja kadun puolelle, jolloin ikkunalaudasta muodostuu pöytä.

Kuumemittari ja maski – aseet taistoon

Monissa kaupoissa ja ravintoloissa mitataan kuumetta ovella: kuumemittarin nähdessäni tarjoan jo rannettani kuin Pavlovin koira konsanaan. Kuumemittausten tehokkuudesta voi olla montaa mieltä, sillä välillä lukemaa tuskin vilkaistaankaan. Helmikuun viimassa toimistotalon mittari kertoi, että lämpöni olisi ollut 32 astetta, siis hypotermia. Tehottomuus taidettiin huomata, sillä maaliskuussa ala-aulaan ilmestyi lämpökamera.

Kuumemittareista on jo joissain paikoissa luovuttu. Erityisesti ruokakauppoihin voi vain kävellä suoraan sisään –kunhan kasvomaski on paikoillaan.  Maski on ollut osa päivittäistä pukeutumista siitä asti, kun ensimmäiset uutiset koronan leviämisestä levähtivät julkisuuteen. Katukuvassa ovat alkaneet pilkahdella paljaat kasvot, mutta suurimmalla osalla maski kuuluu edelleen vakiovarustukseen. Enää en ole nähnyt ketään muovipussi päässä kuten helmikuussa.

Terveyskoodi näyttää vihreää valoa

Osa ravintoloista on siirtynyt vaatimaan terveyskoodin näyttämistä. Alipay-sovellukseen on ilmestynyt painike, jota klikkaamalla saa vihreän, keltaisen tai punaisen koodin. Vain vihreä koodi päästää eteenpäin. Koronasovellus ei ole enää kaukainen ajatus suomalaisillekaan, sillä huhtikuussa julkaistiin uutinen kehitteillä olevasta sovelluksesta, joka jäljittäisi tartuntaketjuja. Norjassa vastaava sovellus on jo otettu käyttöön.

Koodin lisäksi Kiinassa on tarjolla perinteisempiä keinoja, sillä joissakin paikoissa tarjotaan lisäksi paperia, johon tulee merkitä oma nimi ja puhelinnumero. Suttuisia numeroita katsellessa mietityttää, lähdetäänkö niitä tulkitsemaan, jos vaikka tilassa tavattaisiinkin koronaa.