Ensimmäisiä romukoppaan joutuneita mielikuviani Pekingistä oli, etteivät kiinalaiset satsaa ulkonäköön. Mielikuvani olivat ehkä vähän vanhentuneita, niin kuin ne usein tuppaavat olemaan. Toki metrossa yhä törmää hassuihin luksuslogojen väärinkirjoituksiin (”Channel Pris”), mutta katukuvassa näkyy rohkeaa, tyylikästä ja leikittelevää fashionistaa.
Seuraava ihmetyksen aiheeni oli varsin usein eteeni osuneet plastiikkakirurgian klinikat. Kiinalainen kollegani selitti, että ne ovat nuorille naisille hyvin yleisiä investointeja, eivät kuluja. Investointeja työpaikan löytämiseksi, mutta ennen kaikkea siihen, että voisi mennä naimisiin ”ylöspäin”.
Kiinalaisilla nuorilla naisilla on todellakin momentum, mahdollisuus jättää alemman varallisuusluokan miehet kuin nallit kalliolle.
Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutus sukupuolijakaumaan on ollut kauan tiedossa. Vuoden 2015 lopulla politiikka muuttui kahden lapsen politiikaksi. Aluksi nähtiin pieni syntyvyyden nousu ja hienoista parannusta sukupuolijakaumassa. Niin sanottu sex ratio at birth oli pahimmillaan 121 poikien hyväksi, nyt se on n. 112. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että ennemmin tai myöhemmin syntyvyyden rajoitus joudutaan poistamaan kokonaan. Kaikkien yllätykseksi kansa ei haluakaan lisääntyä sellaista tahtia, jonka Kiina tarvitsisi oman kestävyysvajeensa kattamiseksi.
Kiinalaisen nuoren pariutumis- ja lisääntymispaineet
Vääristynyt sukupuolijakauma aiheuttaa monenlaista harmia ja niin nuoret miehet kuin naiset ovat häviäjiä. Tyttöjen kohdalla kyse on tietysti ylipäätään oikeudesta elämään, mutta myös valtavasta ihmiskauppaongelmasta alueella sekä kasvavista paineista suvun ja yhteiskunnan puolelta. Nuorten naisten tulee suorittaa ”velvollisuutensa”, eli mennä naimisiin ja hankkia lapsia.
Nuorten, koulutettujen naisten syyllistämiskeskustelu käykin kiivaana: eivätkö he halua puolisoa ja lapsia lainkaan? Perheidensä ainokaiset tytöt kasvatettiin itsenäisiksi ja heillä on harteillaan melkoiset taloudelliset paineet vanhempiensa elättämisestä. Ei siinä kiinnosta tarjolla oleva perinteinen vaimon rooli. Väestötieteilijöiden mukaan suurin syy syntyvyyden laskuun on kuitenkin tottuminen yhden lapsen perheisiin ja elämän kalleus. Suurin syy yhä vääristyneeseen sukupuolijakaumaan on yleisessä yhteiskunnan epätasa-arvossa ja kehittyneessä teknologiassa, jota käytetään epäeettisesti.
Harva olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että kohta Kiinassa on synnytystalkoot!
Nämä länsimaisiksi mielletyt käytösmallit näkyvät laajemminkin pariutumis- ja lisääntymispuolella. Tutkimusten mukaan kiinalaisilla alle 25-vuotiailla on huomattavasti liberaalimmat näkemykset kuin aikaisemmilla sukupolvilla mitä tulee esimerkiksi sukupuolielämään ennen naimisiin menoa tai seksuaalivähemmistöihin.
Sukupuolivalistuksessa on kuitenkin valtavia aukkoja. Lähes joka neljännellä nuorella naisella on ollut ei-toivottu raskaus, ja lähes 90 prosenttia näistä on päätynyt aborttiin. Jos vuonna 2018 lapsia syntyi noin 15 miljoonaa (2 miljoonaa vähemmän kuin vuonna 2016), arvioidaan abortteja olleen lähes 10 miljoonaa. Nuorilla kiinalaisilla ei ole YK:n väestörahasto UNFPA:n mukaan seksuaaliterveyden tietoa, taitoja tai palveluita, koska siihen liittyvä informaatio ja palvelut on tarkoitettu naimisissa oleville perheellisille naisille.
Ehkä mielenkiintoisinta, omasta pohjoismaisesta perspektiivistä on, kuinka erilaisella tavalla eri arvot yhdistyvät verrattuna meihin. Financial Times kirjoitti muutama viikko sitten, kuinka Kiinan seuraavan sukupolven arvot näyttäytyvät meille jopa keskenään sovittamattomilta: seksuaalisesti liberaaleja, rotu- ja uskontokysymyksissä hyvin epäliberaaleja ja poliittisesti erittäin patrioottisia, jopa nationalistisia.
Kiinan nuoret ovat selvästi vanhempiaan ylpeämpiä kiinalaisuudestaan. Ilmeisesti myös ulkonäöstään, koska hämmentävän usein saan lukea kiinalaisia ansioluetteloita, joissa todetaan, että ”I am very elegant and good-looking”.