Harjoitteluni suurlähetystössä alkaa lähestyä vääjäämättä päätöstään, joten on hyvä hetki summata ajatuksia, tunnelmia ja koettuja asioita syksyn varrelta. Ensimmäisenä haluan myöntää ehkä kliseiseltäkin kuulostavan totuuden: kolme kuukautta kuluu äärimmäisen nopeasti, varsinkin Lissabonin kaltaisessa kaupungissa, jossa menosta ja tekemisestä ei ole puutetta.
Harjoittelijana suurlähetystössä olen päässyt perehtymään paitsi Portugalin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen, myös päässyt mukaan seminaarijärjestelyihin ja nähnyt maakuvatyöskentelyä. Oman harjoitteluni varrelle osui jo täällä blogissakin mainittu Web Summit -tapahtuma, sekä Portugalin ja Suomen väliseen yhteistyöhön tähtäävä uusiutuvien energioiden seminaari. Raportoinnin ja kirjoitustöiden lisäksi autoin molemmissa tapahtumissa suomalaisten osallistujien kontaktoimisessa ja erilaisten kutsujen lähettämisessä ja vastaanottamisessa. Pienen edustuston parhaimpiin puoliin lukeutuikin ehdottomasti se, että edustuston kaikki työtehtävät tulivat ainakin nimellisesti tutuiksi ja sain olla mukana monipuolisesti eri tehtävissä.
Tässä kohtaa on hyvä kertoa, että vaikka oma koulutustaustani ei ole politiikan- tai valtiotieteissä, olen hypännyt mielelläni mukaan suurlähetystön arkeen ja saanut paljon uusia kokemuksia. Kun jokin asia on ollut epävarma, olen saanut kysymyksiini ohjeita ja neuvoja. Lämmin kiitos ja obrigada siis koko edustuston henkilökunnalle!
Kokemusta laidasta laitaan
Näiden kolmen kuukauden aikana Portugaliin saatiin useita ilahduttavia uutisia. YK sai uuden pääsihteerinsä portugalilaisesta António Guterresista, Web Summit innosti yli 53 000 vierailijaa Lissaboniin ja viime viikolla julkaistut PISA-tulokset osoittivat Portugalin kehittyneen jälleen oppimistuloksissaan. Portugali on muuten ainoa maa, joka on saavuttanut jokaisella testauskerralla edellistä parempia tuloksia, ja täkäläiset 15-vuotiaat ylittivät nyt ensimmäistä kertaa OECD-maiden keskiarvon. Entisen opetusministeri Nuno Craton sanoin: ”Edistyimme, ja voimme yhä edistyä!” Odotankin, että saamme kuulla yhä enemmän positiivisia uutisia, varsinkin kun näyttää siltä, että lamasta aletaan pikkuhiljaa toipua ja matkailu- ja startup-skenet käyvät todella kuumina.
Harjoittelu on toki pitänyt sisällään muutakin kuin vain työntekoa. Viikonloppuisin olen kuljeskellut ympäri Lissabonin katuja, ihastellut upeita seinämuraaleja ja (tietenkin) nauttinut meriherkuista ulkona. Yksin sitä ei ole tarvinnut tehdä, olen nimittäin saanut viikonloppuseikkailuihin seuraa ja todella hyviä kavereitakin sekä muiden pohjoismaiden suurlähetystöjen että Euroopan meriturvallisuusviraston (European Maritime Safety Agency) harjoittelijoista.
Hankin myös ensitöikseni kuntosalikortin ja ilmoittauduin portugalin kielikurssille. Seuraaville harjoittelijoille voisinkin antaa tämän yhden vinkin: muutamallekin kuukaudelle kannattaa ehdottomasti hankkia itselleen harrastus (tai useampia). Itse sain todella mukavia tuttuja niin kielikurssilta kuin saliltakin – ja törmäsinpä siellä pukukopissa suomalaisiinkin! Pitkille työpäiville toimistolla löytyi siis todella myös vastapainoa. Toisaalta, miksei olisi löytynyt, Lissabon kaupunkina kuitenkin tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon.
Saavuin Lissaboniin syyskuun puolivälissä, jolloin kaupunki tulvi valoa ja lämpöä. Nyt joulukuussa lämpötilat ovat hilautuneet hitusen viileämmille asteluvuille, mutta edelleen saan ihastella tätä upeaa viipyilevää valoa, mikä itselleni on ehkä se rakkain asia Portugalissa. Vaikka harjoitteluni viimeiset hetket ovat jo käsillä, saan onnekseni nauttia Lissabonin kauneudesta vielä hetken, sillä lento koti-Suomeen koittaa vasta uuden vuoden jälkeen.
Joulu Portugalissa tulee olemaan itselleni uusi kokemus ja odotan jo innolla (ja osittain kauhulla) elämäni ensimmäistä takuuvarmasti lumetonta joulua! Kinkkua ei tule ikävä, mutta Suomesta saapuvalta poikaystävältäni olen tilannut glögiä ja pipareita. Hän portugalilaisena taasen odottaa jo kuumeisesti pääsyä bacalhaun ja meren antimien eli mariscosten pariin – claro.
