Kuluneen kesän kuumin uutisaihe Espanjassa ei ole ollut helteinen sää, vaan laiton maahanmuutto. Dramaattisissa uutiskuvissa siirtolaiset tunkeutuvat voimakeinoin Ceutan raja-aitojen yli ja rantautuvat kumiveneillä turistien keskelle Andalusian hiekkarannoille.  EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex on huolestunut tilanteesta. Muuttoliike Espanjaan on numeroiden valossa selvästi lisääntynyt, mutta kuinka merkittävästä ilmiöstä on todella kyse ja miten espanjalaiset itse siihen suhtautuvat?

 Elokuun  loppuun mennessä Espanjaan on tänä vuonna saapunut laittomasti noin 33 000 siirtolaista, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin viime vuoden samana ajanjaksona.  Samalla Espanja on ohittanut Italian ja Kreikan Välimeren yli tapahtuvan muuttoliikkeen pääkohteena. Muuttoliikkeen paine on siirtynyt Itä- ja Keski-Välimereltä lännemmäksi. Kun aiemmin käytetyt muuttoreitit ovat sulkeutuneet tai vaikeutuneet, Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset hakevat uusia vaihtoehtoja. Lyhyt merimatka Pohjois-Afrikasta tekee Espanjasta varteenotettavan vaihtoehdon. Yli puolet Espanjaan laittomasti pyrkivistä siirtolaisista tuleekin Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta, kuten Guineasta, Malista, Gambiasta ja Norsunluurannikolta, ja loput lähinnä Marokosta ja Algeriasta.

Suurin osa laittomista siirtolaisista saapuu meriteitse Espanjan etelärannikolle.  Osa tulijoista yrittää kuitenkin päästä Espanjan maaperälle kiipeämällä jykevien ja tarkkaan vartioitujen raja-aitojen yli Afrikan mantereella sijaitseviin, Espanjalle kuuluviin Ceutan ja Melillan kaupunkeihin. Nämä maahantuloyritykset ovat viime aikoina muuttuneet selvästi organisoidummiksi ja aggressiivisemmiksi ja niiden yhteydessä on loukkaantunut niin siirtolaisia kuin espanjalaisia ja marokkolaisia rajavalvojiakin. Elokuun lopulla Ceutassa tapahtuneen 116 siirtolaisen väkivaltaisen rajanylityksen jälkeen mitta täyttyi ja Espanja ja Marokko sopivat vanhan kahdenvälisen sopimuksen pohjalta koko ryhmän pikapalauttamisesta Marokon puolelle. Yritykset tuskin loppuvat tähän. Eri arvioiden mukaan Pohjois-Marokossa odottaa noin 50 000 siirtolaista tilaisuutta ylittää Espanjan raja maitse tai meriteitse. Erinäiset mafiaryhmät luonnollisesti tarjoavat heille maksua vastaan ja riskeistä välittämättä palvelujaan eurooppalaisen unelman toteuttamiseksi. Tästä surullisena muistutuksena Espanjan muuttoreitillä on tänä vuonna hukkunut tai kadonnut jo yli 300 siirtolaista.

Muistettava mittasuhteet

Vaikka laiton maahanmuutto Espanjaan on kasvanut voimakkaasti jo parin vuoden ajan ja vastaanottokeskukset täyttyneet, eivät tulijamäärät vielä ole poikkeuksellisia kun niitä vertaa monien muiden maiden viime vuosien lukuihin tai globaalin muuttoliikkeen mittasuhteisiin yleensä. Espanjassa muistetaan myös hyvin vuoden 2006 ns. cayuco-kriisi, jolloin Länsi-Afrikasta saapui lyhyessä ajassa kalastusveneillä Kanarian saarille lähes 32 000 laitonta siirtolaista. Silloin, kuten tänäänkin, Afrikasta Espanjaan suuntautuvan siirtolaisuuden keskeinen motiivi on taloudellinen ja sosiaalinen.  Espanjaan tullaan työn ja paremman elämän toivossa.  Vain pieni osa näistä tulijoista täyttää pakolaisuuden määritelmän eivätkä monet edes hae turvapaikkaa. Eniten turvapaikkahakemuksia tuleekin hieman yllättäen Venezuelasta ja käsitellyistä hakemuksista vain noin kolmannes johti viime vuonna turvapaikan myöntämiseen.

Laiton maahanmuutto on myös pieni ilmiö kun sitä vertaa lailliseen siirtolaisuuteen: Espanjaan muutti viime vuonna laillista tietä yli puoli miljoonaa ulkomaalaista. Tilastot osoittavat myös ettei nettomaahanmuutto Afrikasta Espanjaan ole ollut merkittävää viimeisen kymmenen vuoden aikana. Maahan tulleiden ja maasta lähteneiden ihmisten lukumäärä on ollut lähes yhtä suuri. Muuttoliike on seurannut talouden heilahteluja. Kun Espanja kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina, maahan saapui runsaasti siirtolaisia Itä-Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. He työllistyivät helposti matalapalkkatöissä maataloudessa, rakennusalalla ja palvelusektorilla. Kun talouskriisi iski ja työpaikat katosivat, monet siirtolaisista palasivat kotimaihinsa tai muuttivat muualle. Ulkomaalaisten osuus Espanjan väestöstä, 10 prosenttia, on tänään pienempi kuin kymmenen vuotta sitten. Koska maahanmuutto on ollut valtaosin työperäistä, on siirtolaisten integroituminen espanjalaiseen yhteiskuntaan onnistunut varsin hyvin.

Tänä päivänä siirtolaisten työllistyminen Espanjassa on paljon haastavampaa kuin nopean talouskehityksen vuosina.  Vaikka työttömyysaste on laskenut selvästi pahimpien kriisivuosien tasolta, se on yhä 15 prosentin luokkaa. Jos ei osaa kieltä ja koulutustaso on puutteellinen, voivat siirtolaisen vaihtoehdoiksi käytännössä jäädä laiton työskentely tai matkan jatkaminen Espanjasta Ranskaan tai muualle Eurooppaan. Espanjan suurissa kaupungeissa ja turistikohteissa kasvanut ja aggressiivisemmaksi muuttunut katukaupustelu on tästä valitettava osoitus.

Yhteistyö naapurimaiden kanssa toimii

Espanjan uusi sosialistihallitus on korostanut humaanimpaa ja aktiivisempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Kesäkuussa Espanja suostui ottamaan vastaan muiden maiden torjuman Aquarius-pelastusaluksen kuljettamat siirtolaiset. Hallitus ilmoitti myös poistavansa piikkilangat Ceutan ja Melillan raja-aidoilta. EU:ssa Espanja ajaa yhteistä eurooppalaista politiikkaa, jossa yhdistyvät toimiva rajavalvonta, solidaarinen siirtolaisten vastaanottaminen ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa. Ranska, Saksa ja Portugali ovat Espanjalle samanmielisiä kumppaneita. Italian ja Unkarin kaltaisten maiden ”rautaa rajalle”-politiikkaa vierastetaan.

Kanarian saarten cayuco-kriisi opetti Espanjalle sen, että laiton maahanmuutto voidaan saada hallintaan vain tiiviillä yhteistyöllä siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. EU:n tuella Espanja auttoi Länsi-Afrikan maita kehittämään rannikko- ja meri-alueidensa valvontaa ja solmi kahdenväliset sopimukset Mauritanian ja Senegalin kanssa laittomien siirtolaisten palauttamisesta lähtömaihin. Espanjan kansalliskaartin guardia civilin henkilöstöä ja kalustoa on edelleen paikan päällä ja toiminnassa näissä maissa. Ilman toimivia ja käytännönläheisiä yhteistyösuhteita lähialueiden maiden, ja varsinkin Marokon kanssa muuttoliikepaine Espanjaa ja Eurooppaa kohtaan olisi nykyistä paljon suurempaa.

Espanjan kokemuksia on pidetty esimerkkinä hyvästä käytännöstä jota voisi soveltaa muuallakin EU:n ulkorajoilla. Olosuhteet eri alueilla ja maissa kuitenkin vaihtelevat suuresti eikä sama malli sellaisenaan sovellu kaikkialle.  Ja pitkällä aikavälillä vielä tärkeämpää on se, miten voidaan vaikuttaa muuttoliikkeen todellisiin syihin, kuten köyhyyteen, konflikteihin ja ilmastonmuutokseen.

Espanjalaiset suvaitsevaisia mutta huoli kasvaa

Espanjalaiset ovat kansainvälisesti verrattuna suvaitsevaa kansaa ja suhtautuvat maahanmuuttajiin solidaarisesti.  Maahanmuutto ei ole ollut vastakkainasettelua aiheuttava poliittinen kysymys eikä maahanmuuttovastaisia puolueita tai liikkeitä maassa ole. Refugees welcome-banderolleja näkee edelleen kaupungintalojen seinillä ja kaupungeissa ja kansalaisjärjestöissä tehdään aktiivista työtä siirtolaisten auttamiseksi.

Espanjalaisten myönteiseen asenteeseen vaikuttavat varmasti maan omat kokemukset. Espanjasta on kautta aikain lähdetty muualle paremman elämän perässä. 1960-luvulla köyhästä maasta muutti miljoona ihmistä Länsi-Eurooppaan. Vasta 1990-luvulla muuttoliikkeen suunta kääntyi. Uudet tulokkaat ovat myös kotoutuneet hyvin.

Nopeasti kasvanut laiton siirtolaisuus on kuitenkin alkanut huolettaa espanjalaisia. Tuoreiden kyselyjen mukaan yli kymmenen prosenttia espanjalaisista pitää nyt maahanmuuttoa ongelmana. Huolestuneiden osuus on kolminkertaistunut lyhyessä ajassa ja maahanmuutto on noussut espanjalaisten keskeisimpien ongelmien listalle työttömyyden, talouskehityksen ja poliittisen korruption jälkeen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan maahanmuutto saa myös aikaan poliittista keskustelua oikeisto-opposition syyttäessä hallitusta vääristä signaaleista jotka houkuttelevat siirtolaisia. Keskustelun voi ennustaa kiihtyvän edelleen mikäli laiton maahanmuutto jatkaa nopeaa kasvuaan.