Nykyajan löytöretkellä Extremadurassa

Espanjalainen sanomalehti ABC pyysi minua jakamaan jonkun mieleenpainuvan kesälomakokemuksen Espanjassa. Artikkeli julkaistiin elokuussa lehden takakannen ”Maravillosos guiris” (Ihmeelliset ulkkarit) -juttusarjassa. Alla kirjoitus suomeksi.

Kun muistelen nuorena diplomaattina tekemiäni ensimmäisiä matkojani Espanjassa, nousee mieleeni muisto eräästä automatkasta läpi auringon paahtaman Extremaduran. Tuolloinkin oli kesä ja muistan elävästi kuinka jo melko pian Madridin jälkeen, maisemien avauduttua vuorijonojen erottamiksi tasangoiksi, alkoi tuntua siltä, kuin olisin ollut aikamatkalla jonnekin kauas, itselleni tuntemattomaan menneisyyteen.

Tuo tuntemus nousi vahvasti mieleeni tänä kesänä, kun lähes 30 vuotta myöhemmin, nyt Suomen suurlähettiläänä, sain tilaisuuden viettää alueella muutaman helteisen kesäpäivän kahden suurlähettiläsystäväni kanssa. Maisemien karu kauneus, historian eri kerrosten vahva läsnäolo ja elämän kiireettömyys tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen, joka innostaa palaamaan vielä monille uusille löytöretkille. Tuntuu, kuin olisimme löytäneet hyvin kätketyn aarteen tai jalokiven, joka on vain odottanut löytämistä!

Historiasta ja taiteista kiinnostuneille Extremadura näyttäisi tarjoavan loputtomasti nähtävää ja koettavaa. Jo lyhyelläkin käynnillä Trujillossa, Méridassa ja Cáceresissa vierailevan on helppo havaita, että jokaisella kaupungilla on oma identiteettinsä ja historiallinen ulottuvuutensa. Olisiko toista aluetta, jossa lähes rinta rinnan on nähtävissä Espanjan parhaiten säilyneitä goottilaisen, roomalaisen, islamilaisen ja keskiaikaisen tyylin muistomerkkejä ja rakennuksia!

Käveleminen vanhojen kaupunkien kapeilla kujilla, istahtaminen kahvilaan pienelle aukiolle tai kapuaminen kaupungin ikivanhoille muureille antaa historialle elävyyttä ja perspektiiviä, joka hyvinkin maksaa pienen ponnistuksen vaivan. Trujillon kapeiden kujien kuluneilla katukivillä saattoi miltei kuulla Francisco Pizarron hevosen kavioiden kopseen…

Ruokakulttuurin vahvat juuret perinteessä

Ruoka ja juoma ovat oleellinen osa matkustamista ja joskus jopa lähtökohta koko matkalle. Extremaduran ruokakulttuurissa minua viehättävät erityisesti sen vahvat juuret perinteessä, sekä yksinkertaiset mutta laadukkaat raaka-aineet. Vaikka erityisesti kesämatkoilla valitsen usein kevyempiä kala- ja kasvisruokia joudun tunnustamaan, että extremaduralainen kinkku on aromikkuudeltaan ja pehmeydeltään ainutlaatuisen suussa sulava ja vivahteikas makuelämys!

Emme yrityksistä huolimatta nähneet laitumilla yhtään mustaa Iberico -porsasta, mutta mielessäni aloin jo suunnitella seuraavaa matkaa tutustuakseni paremmin alueen rypäleisiin ja viinituotantoon.

Seuratessani yön pimetessä teatteriesitystä Méridan roomalaisessa teatterissa näin täysikuun nousevan tummalle yötaivaalle. Kuukautta myöhemmin tuo sama kuu nousi lähes 4000 kilometriä pohjoisempana kotimaani Suomen taivaalle istuessani keskiaikaisessa linnassa Savonlinnan Oopperafestivaaleilla. En voinut olla kiitollisuudella ajattelematta yhteisen Eurooppamme monimuotoisuutta ja sen rikkaaseen kulttuuriperintöön liittyviä mestariteoksia, jotka soivat kirkkaasti niin pohjoisessa kuin etelässäkin, ja jotka jokainen uusi sukupolvi ottaa haltuunsa omina tulkintoinaan.

 

Leave a Reply