Panoksia, odotteita ja tuloksia

OECD:n uunituore tilastojulkaisu Education at a Glance näyttää, että suomalaisten koulutustaso alkaa lähestyä OECD-maiden keskitasoa ja on nuorissa ikäryhmissä jopa sen alle. Kuitenkin, jos katsotaan odotettavissa olevia koulutusvuosia, suomalaisilla näyttää olevan edessään lähes maailman pisin koulutusputki.

Hyvin monella maalla odotettavissa olevat koulutusvuodet korkea-asteen koulutuksessa ja saavutettu korkeasti koulutettujen osuus nuorissa ikäryhmissä antavat hyvin erilaisen kuvan maan sijoittumisesta kansainvälisessä vertailussa. Seuraavassa käytetään nuorten ikäryhmien korkeasti koulutettujen osuuden mittaamisessa 30–34-vuotiasta ikäryhmää.

 

MM 20151215

Kahdessa maassa, Iso-Britanniassa ja Sveitsissä, korkeasti koulutettujen osuus 30–34-vuotiaista nousee noin 50 prosenttiin, mutta odotettavissa olevia korkea-asteen koulutusvuosia on vain 2,5. Odotetuilla koulutusvuosilla mitattuna ne kuuluvat siis aivan OECD:n häntäpäähän, mutta nousevat koulutustasolla mitattuna lähelle OECD:n kärkeä. Toisessa ääripäässä ovat kaksi maata (Chile ja Turkki), jotka ovat kärjen tuntumassa odotettujen koulutusvuosien määrässä (lähes neljä vuotta), mutta saavutettu korkeasti koulutettujen osuus kuuluu matalimpiin (alle 30 %-yksikköä). Kuvassa vaaleansinisenä näkyvä Suomi on odotetuilla koulutusvuosilla OECD-maiden kärjessä, mutta saavutetulla korkeasti koulutettujen osuudella OECD-maiden keskitasolla.

Kolme OECD-maata jää selvästi maiden muodostaman pääryppään ulkopuolelle. Luxemburg saavuttaa korkean koulutustason (53 %) alhaisilla koulutusvuosilla (0,91), koska luxemburgilaiset opiskelevat lähinnä ulkomailla. Meksikon (22 %, 1,56 vuotta) tilanne on osin vastaava. Toisessa ääripäässä on Etelä-Korea, jossa sekä odotettujen koulutusvuosien määrä että saavutettu korkeasti koulutettujen osuus ovat hyvin korkeita. Jos poistetaan harvat poikkeavat havainnot, eri mittareiden antama kuva näyttää vielä erilaisemmalta.

Mielenkiintoista kyllä, lähes kaikissa maissa, joissa korkeasti koulutettujen osuus on Suomea korkeampi, on odotettujen koulutusvuosien määrä Suomea alempi. Iso-Britanniassa odotettuja koulutusvuosia on lähes 40 % vähemmän kuin Suomessa, vaikka saavutettu taso on Suomea korkeampi. Kanadassa odotettujen koulutusvuosien taso on neljänneksen Suomea alempi, mutta korkeasti koulutettujen saavutettu osuus lähes 50 % korkeampi.

MM 20151215 B

Hyvin suuri osuus OECD-maista (20 maata) sijoittuu tässä supistetussakin joukossa saavutetussa korkeasti koulutettujen osuudessa 40 ja 55 prosentin väliin. Odotettavissa olevien koulutusvuosien määrä kuitenkin vaihtelee huomattavasti noin 2,5 vuodesta neljään vuoteen, eivätkä saavutetut koulutettujen osuudet ole korkeampia niissä maissa, joissa odotettuja vuosia on enemmän. Toisaalta hieman alle kolmen odotetun koulutusvuoden tasolla saavutettu koulutettujen osuus vaihtelee alle 30 prosentista lähes 60 prosenttiin.

Mitä nämä luvut sitten oikein tarkoittavat ja mistä ero johtuu?

Odotettavissa olevien koulutusvuosien määrän (koulutusiän odote) tarkoitus on mitata, kuinka monta vuotta nuori voi odottaa viettävänsä koulutuksessa. Odotteen laskemiseksi jokaisella koulutusasteella lasketaan koulutukseen osallistumisaste. Koulutusasteella opiskelevien kokonaismäärä jaetaan sillä ikäluokalla, joka tyypillisesti osallistuu kyseiseen koulutukseen. Tästä luvusta saadaan suoraan laskettua odotettujen koulutusvuosien määrä, kun se suhteutetaan kunkin tason opintojen tyypilliseen kestoon. Tämän jälkeen eri koulutusvuosien odotteita voidaan käyttää koulutustasoittain, kuten yllä, tai koulutustasojen odotteet voidaan laskea yhteen, jotta saadaan odotettujen koulutusvuosien kokonaismäärä.

Koulutusvuosien odote vaatii varsin vähän tilastotietoa ja on yksinkertainen laskea, joten se on saatavilla monesta maasta. Sitä, ja sille läheistä sukua olevia koulutuksen osallistumisasteita, käytetään laajasti erilaisissa kansainvälisissä indekseissä ja mittauksissa, kuten alkuviikolla julkaistussa UNDP:n Human Development Reportissa. Siinä odotettujen koulutusvuosiemme määrä kuuluu maailman korkeimpiin. WEF:n kilpailukykyraportissa (World Economic Forum Global Competitiveness Report) korkea-asteen koulutuksen osallistumisaste on ollut 93,7 %.

Koulutusvuosien odotteeseen vaikuttavat voimakkaasti muun muassa opintojen viivästyminen ja moninkertainen koulutus. Siksi se kuvaa varsin luotettavasti sitä, kuinka paljon eri maissa vietetään aikaa oppilaitoksissa. Se mittaakin enemmän koulutukseen suunnattuja panoksia kuin siitä saatuja tuloksia.

Panostukset toki ennustavat tuloksia, ja Chilen ja Turkin nuorten ikäryhmien koulutustaso tuleekin nykyisellä koulutustarjonnalla.

Jos korkea osallistumisaste sen sijaan johtuu moninkertaisesta koulutuksesta ja opintojen viivästymisestä, se ei näy myöhempänä korkeampana koulutustasona. Esimerkiksi Suomessa 30–34-vuotiaiden korkeasti koulutettujen osuus oli kansallisessa aineistossa vuonna 2014 varsin sama kuin vuonna 2001, huolimatta hyvin korkeista osallistumisasteista koko 2000-luvun ajan.

Väärinymmärrystä, jonka mukaan odotetut koulutusvuodet ennustaisivat tulevaa koulutustasoa, edesauttaa se, että useissa kansainvälisissä vertailuissa väestön koulutustasoa mitataan keskimääräisellä koulutusvuosien määrällä. Tuolloin koulutuksen taso lasketaan suoritettujen tutkintojen perusteella, jolloin esimerkiksi opintojen viivästyminen ja moninkertainen koulutus eivät vaikuta tulokseen. Koulutusvuosien odote ei siksi, nimestään huolimatta, suoraan ennusta tulevaa koulutusvuosien määrää.

Suomen runsas moninkertainen koulutus ja opintojen kesto johtavat korkeaan osallistumisasteeseen ja korkeaan odotettujen koulutusvuosien määrään suhteessa saavutettuun koulutustasoon. Hauska sivuseuraus on, että nämä kansallisina ongelmina pidetyt piirteemme osoittautuvat tilastovertailuissa siunaukseksi, jotka nostavat Suomen maailman kärkeen.

Leave a Reply