OECD:n tuore tieteen, teknologian ja teollisuuden tulostaulu luo taas yli kahden ja puolensadan sivun katsauksen näiden kenttien keskeisiin tilastoihin.

Jo pitkään Suomi on keikkunut kaikkien tutkimus- ja kehitystyöhenkilöstöä vertailevien mittausten kärjessä. Niin tälläkin kertaa. Suomi on maailman terävimmässä kärjessä lähes 16 tutkijalla uhatta työntekijää kohti. Osuus on kaksinkertainen verrattuna alle 8 tutkijan EU28- ja OECD-keskiarvoihin.

Kiinnostava yksityiskohta on, että tutkijakoulutettua väestöä tarkasteltaessa Suomen tilanne näyttää hieman erilaiselta. Yleisesti ottaen T&K-henkilöstön ja tohtoreiden osuudet näyttävät kulkevan hyvin samaa latua eri OECD-maissa. Tästä on joitakin poikkeuksia, erityisesti Suomi ja Sveitsi.

Näistä Suomessa tutkimus- ja kehitystyötä tekevien osuus on kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea, mutta tohtorikoulutuksen suorittaneiden osuus (1,04% työikäisistä) ei ole enää aivan terävintä kärkeä. Sveitsissä taas T&K-henkilöstön määrä on varsin tyypillisellä OECD-tasolla, mutta tohtorimäärä on aivan poikkeuksellisen korkea.

Taustalla ovat toki maiden väliset erot niin tuotantorakenteissa kuin kansallisissa strategioissakin. Suomessa tavoiteltiin pitkään sitä, että T&K-henkilöstö olisi aiempaa useammin tohtoreita, mutta T&K-henkilöstön määrän voimakas kasvu on pitänyt tohtoriosuutta alhaalla tohtorimäärän voimakkaasta kasvusta huolimatta.