Kesälomagolfailun ja mustikanpoiminnan lomassa huomiotani herätti Kouvolan Sanomissa julkaistu Jukka Relanderin kolumni ”Kehitysapu on turhaa?”

Viimeaikojen kansainvälisen ja myös Suomen median kirjoituksissa Afrikka arvioidaan uudeksi Kiinaksi, josta yrityksiä houkutellaan etsimään Afrikasta uusia markkinoita. Relander taas katsoi, että Afrikka on alkanut pudota vauhdista ja että kehitysapu tälle mantereelle on turhaa.

Relanderin esiin nostamat köyhien maiden hyötyminen omista luonnonvaroistaan ja näiden käytöstä aiheutuvat ympäristöongelmat ovat todellisia haasteita. Näitä yritämme myös kehitysyhteistyön keinoin ratkaista.

Relander tuo myös aivan oikein esiin huolensa siitä minimaalisesta osuudesta, joka  maailman informaatiosta tuotetaan  Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Hän ehdottaa kirjastojen viemistä Afrikkaan ja toteaa, että näin jo tehdään jossakin määrin tällä hetkellä. Mielestäni  Relanderin kolumnin maalaama Afrikka-kuva vaatii kuitenkin oikaisemista.

Tansaniassa, kuten monissa Afrikan maissa talous on kasvanut viime vuodet 6–7 prosentin vauhdilla. Tämä on tulosta paitsi luonnonvarojen kysynnästä, myös oikeasta talouspolitiikasta. Tällä hetkellä Afrikan maat ovat enemmistönä maailman nopeimmin kasvavien maiden listalla.  Afrikka ei siis ole putoamassa pois, vaan nousussa.

Tämä talouskasvu tarjoaa mahdollisuuksia myös alhaisen talouskasvun maiden, kuten Suomen yrityksille. Afrikan maissa on huutava tarve kestävästä infrastruktuurista, teknologiasta ja osaamisesta. Myös niiden kasvava ja nuori väestö ja keskiluokka tarjoaa uutta ostovoimaa.

Miksi sitten vielä tarvitaan kehitysapua? Niin Tansanian kuin muidenkin alueen maiden suurimpia haasteita on yhä köyhyys. Köyhyys on vähentynyt, mutta ei tarpeeksi. Vuonna 1990 kehitysmaiden ihmisistä 43 % eli köyhyydessä, kun vuonna 2010 vastaava luku oli noin 21 %. Oikealla politiikalla köyhyyden poistaminen on mahdollista seuraavan sukupolven aikana.

Tansania on hyvä esimerkki korkean väestönkasvun aiheuttamista ongelmista: Sen väestö on lähes nelinkertaistunut sitten itsenäisyyden 1960-luvun alussa. Maa ei kykene takaamaan peruspalveluja ja samaan aikaan kohentamaan infrastruktuuriaan vastaamaan nykypäivän tarpeita. Tulevat maakaasuvaratkin tuottavat tuloja vasta yli 10 vuoden kuluttua.

Tansania on saanut paljon kehitysapua vuosien varrella. Kehitysyhteistyön osuus on kuitenkin vähentynyt viime aikoina sitä mukaa, kun maan verotulot ja muu oma varainhankinta on lisääntynyt. Tällä hetkellä koko kehitysyhteistyö kattaa 15–20 prosenttia Tansanian budjetista. Kehitysyhteistyöllä maan järjestelmiä parannetaan, jotta omavaraisuus nousisi edelleen. Sekä Tansania että sen avunantajat tähtäävät aikaan, jolloin kehitysapua ei enää tarvita.

Budjettituen osuus on Tansanian budjetista noin 6 %. Hiljattain valmistuneen, vuosiin 2006–2012 kohdistuneen  evaluaation mukaan budjettituki on auttanut Tansaniaa huomattavalla tavalla rahoittamaan yhteiskunnalle tärkeitä  sektoreita. Rahoitus koulutus-, energia-, maatalous-, terveys-, tienrakennus- ja vesisektoreille nousi yli puoleen julkisista menoista.

Tansania nousikin  YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä selvästi, ja nousua oli varsinkin terveys- ja koulutussektorilla.  Kymmenessä vuodessa ala-asteen kouluunpääsy kaksinkertaistui ja niiden oppilaiden osuus, jotka siirtyivät ensimmäisestä asteesta toisen asteen koulutukseen nousi 20 prosentista vuonna 2006 54 prosenttiin vuonna 2012. Myös tieverkosto laajeni huomattavasti.

Budjettituki on evaluaation mukaan myös vahvistanut maan taloushallintojärjestelmiä.  Maan oma varainhankinta nousi ja juoksevat menot tasaantuivat tasolle, joka voidaan jo kattaa omilla resursseilla. Myös julkinen alijäämä tasaantui.

Saattaa olla, ettemme me kehitysyhteistyössä mukana olevat ole osanneet kertoa yhteistyön tuloksista  tarpeeksi hyvin. Mediakaan ei kerro näistä, sillä ”good news is no news”.  Uutisiin nousevat sen sijaan heti esiin tulleet väärinkäytökset. On hyvä, että näistä kirjoitetaan ja keskustellaan. Väärinkäytökset tulevat useimmiten ilmi juuri kehitysyhteistyöhön kohdistuvan valvonnan kautta. Valvonnan tehostuminen on myös kehitysyhteistyön ansiota. Tansanian budjettitukievaluaatiokin totesi, että tuki on vahvistanut julkisten varojen käyttöä valvovia viranomaisia. Näitä ovat anti-korruptio-virasto, valtiontalouden tarkastusvirasto  ja eduskunta.

YK:n väestöosaston uusimpien ennusteiden mukaan maailman väestökehitys tekee Afrikasta entistä tärkeämmän maanosan tulevaisuudessa. On kaikkien edun mukaista, että Afrikan siirtymä tapahtuu hallitusti ja että sen väestö on koulutettua ja ostovoimaista. Meidän tulee edetä kahdella raiteella: jatkaa kestäviin tuloksiin tähtäävää kehitysyhteistyötä ja enenevässä määrin suuntautua Afrikan kanssa käytävään kauppaan, investointeihin ja innovaatioihin perustuvaan kumppanuuteen.