Nepalin kansalaisyhteiskunta kuplii ja kukoistaa

1

Nepalin kansalaisyhteiskunta toimii ja kommentoi, edistää ja vastustaa, kuplii ja poreilee. Maan kokemista vastoinkäymisistä huolimatta – tai ehkä niistä johtuen – järjestötoiminta on erittäin aktiivista. Järjestötoiminnan yksi kysymysmerkki on hiljattain tehdyn korruptiotutkimuksen tulos: miksi kansalaiset näkevät kansalaisjärjestöt niin korruptoituneina?

Nepal on kansalaisjärjestöjen kukittama vuoristoinen tanner. Maahan mahtuu yli 20 000 rekisteröityä yhdistystä. Tämä on valtava määrä siihen nähden, että lähes koko kansa oli vielä pari vuosikymmentä sitten täysin kouluttamatonta väestöä, joka eli eristyksissä maaseudulla.

Oman kylän tilanne puhuttaa Kapilvastun alueen naisia.
Oman kylän tilanne puhuttaa Kapilvastun alueen naisia. Kuva: Sannakaisa Janhonen

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana väestömäärä on tuplaantunut 30 miljoonaan, koulutus on edistynyt huimasti ja syrjäseuduillekin on tehty teitä. Myös keskiluokka on alkanut viime vuosina kukoistaa. Kaikki perusedellytykset kansalaisyhteiskunnalle ovat siis olemassa.

Mikä selittää järjestöjen suosion?

Mikä saa ihmiset liittymään yhteen? Pelkkä mahdollisuus ja edellytykset eivät ole riittävä selitys. Tarvitaan jonkinlaista paloa, kiinnostusta ja kulttuurista orientaatiota järjestötoimintaa kohtaan.

Nepalissa on kehittynyt viime vuosikymmeninä selvä tarve edistää omaa ja oman yhteisön asiaa. Nepalilaiset kokevat, että valtiokoneisto ei ole riittävä väline omien asioiden edistämiseen ja että sen rinnalle tarvitaan suoremman vaikuttamisen kanavia.

Nepalilaiset ovat ilmiömäisiä verkostoitujia. Ehkä tämä kyky verkostoitua samanmielisten kanssa on yksi kipinä, joka saa ihmiset luomaan järjestöjä ja toimimaan niissä. Toisaalta nepalilainen yhteiskunta on syvästi jakaantunut erilaisiin kasteihin sekä etnisiin ja kielellisiin ryhmiin.

Jakaantuneisuus vahvistaa entisestään tarvetta löytää yhteys samanmielisiin ihmisiin. Jakaantuneisuus luo etupiirejä ja tarpeita korostaa omaa asiaa.

Nepalin kansalaisyhteiskunnan vahvuus tuli hyvin esiin, kun kevään suuren maanjäristyksen jälkeen alettiin organisoida hätäapua. Paikallisia kansalaisjärjestöjä riitti moneen tarpeeseen ja ne pystyivät toimimaan nopeasti vaikeissakin olosuhteissa. Maanjäristys myös toi maahan lisää avustusrahaa, jota paikalliset järjestöt auliisti hyödynsivät.

Politisoituminen – sudenkuoppa vai välttämättömyys?

Vuosina 1996–2006 Nepalia raastoi sisällissota, jonka arvet ovat yhä nähtävissä. Sodan jälkeen Nepalin demokratisoituminen on edennyt vauhdilla. Demokratisoituminen näkyy vahvana puoluepolitisoitumisena, mikä koskee kaikkia yhteisten asioiden hoitamisen osa-alueita.

Nepalilaisten politisoitumista kuvaa se, että maassa on yli sata poliittista puoluetta. Puolueiden on tapana perustua vahvoihin johtajiin. Tämä perinne johtaa puolueiden sisäisiin ryhmittymiin sekä puolueiden jakaantumisiin, kun vahvat johtajat kiistelevät puolueiden johtopaikoista.

Puoluekenttä elää voimakkaasti ja vaalien tulokset saattavat muuttua radikaalistikin, kun edetään yhdestä vaalista seuraavaan.

Politisoituminen koskee myös monia kansalaisjärjestöjä. Kansalaisjärjestöjen johtohenkilöillä on usein kytkös poliittiseen puolueeseen ja tämän myötä koko järjestö saa poliittisen leiman. Politisoituminen on hyvin näkyvää ammattiliitoissa, jotka ovat jakautuneet suurimpien puolueiden mukaisesti leireihin.

Kansalaisjärjestötoimintaa kymmenen vuoden takaa Pokharan alueella.
Kansalaisjärjestötoimintaa kymmenen vuoden takaa Pokharan alueella. Kuva: Munni Sharma 

Onko politisoituminen ansalanka? Ehkä kansalaisyhteiskunnan politisoituminen on välttämättömyys, joka osaltaan auttaa erilaisten näkemysten tulemista esiin.

Politisoituminen vahvistaa puoluepolitiikan elävyyttä ja lisää sen syvyyttä. Se saattaa luoda kiiloja eri eturyhmien väliin mutta myös näyttää entistä selkeämmin, missä on tarvetta muutokselle.

Nepalin poliittista järjestelmää luonnehditaan välillä konservatiiviseksi. Tärkeimpiä puolueita johtavat vanhat miehet, joiden tausta on korkeimmissa kasteissa ja tietyillä asuinalueilla. Moninaisuus pitää yhä sisällään hierarkkisen rakenteen. Tämä on tilanne, joka on hitaasti muuttumassa.

Naiset ja nuoret ovat entistä aktiivisempia edistämään omaa asiaansa. Alempien kastien ja syrjäisten seutujen asukkaat ovat saaneet omaa asiaansa esiin. Konservatiivisen rakenteen sisällä kuplii.

Kansalaisyhteiskunta moraalinvartijana?

Kansalaisyhteiskunta tulee nähdä oman yhteiskuntansa kuvana. Se ei ole puhtoinen moraalinvartija, joka pitää valtiovaltaa kurissa. Kansalaisjärjestöjä perustaa yksi jos toinen eläkkeelle jäänyt virkamies ja monet heidän järjestöistään vaikuttavat enemmän liiketoiminnalta kuin järjestötoiminnalta.

Monelle järjestölle kuvaavaa onkin konsulttitoimiston tai firman luonne.

Hiljattain tehty korruptiota luotaava kansalaiskysely etsi mielipiteitä siitä, mitkä toimijat Nepalissa ovat eniten korruptoituneita. Ensimmäisille sijoille sijoittuivat poliitikot, byrokraatit ja oikeusistuimet, mutta näiden jälkeen neljänneksi nousivat kansalaisjärjestöt.

Kansalaisjärjestöjen joukkoon mahtuu monen moista toimijaa. Kansa on silti puhunut: yleiskuva on kriittinen. Tässä on nepalilaisilla järjestöillä pohdinnan paikka.

 

Kommentit

Eira 3 vuotta sitten

Hei!
Mikä taho järjesti tuon kansalaiskyselyn? Kuinka paljon vastauksia tuli?

Yllättävää että kansalaisjärjestöjä pidetään noinkin korruptoituneina. Miksi? Ovatko nepalilaiset menettäneet luottamuksensa NGO:iin, koska kun poliitikot ovat korruptoituneita niin eivät järjestötkään ole luotettavia? ( orpokotibisneksessä ja volontourismissa onkin paljon kitkettävää…Kaikenlaista huijaria on liikkeellä)…pidetäänkö ulkomaisia eurooppalaisia järjestöjä keskimäärin luotettavampina kuin ”omia” vai onko tässä eroja?

Leave a Reply