Kolme kuukautta sitten pakkasin vastasilitetyt vaatteet, hyttysmyrkyn ja Lonely Planetin Intia -oppaan pullistelevaan matkalaukkuuni ja nousin Delhiin lähtevälle lennolle.

Vauhdikkaita tapahtumia ja sukellus Intian politiikkaan

Harjoittelijan päivät ja viikot olivat syksyn aikana hyvin erilaisia. Yksi asia oli kuitenkin selvää jo ensimmäisistä päivistä alkaen: Intiassa tapahtuu koko ajan, ja Suomi haluaa olla näissä asioissa mukana. Suurlähetystössä järjestettiin esimerkiksi Women in Business Leadership -konferenssi ja Girls Takeover -tempaus kansainvälisenä tyttöjen päivänä. Remontoidun suurlähetystön avajaisia juhlistettiin samaan aikaan Suomen itsenäisyyden kanssa.

Arki täyttyi myös ministerivierailun valmisteluista, lukuisista kokouksista ja sosiaalisen median päivityksistä. Samana päivänä saatoin istua kirjoittamassa raporttia Intian taloustilanteesta, seuraavaksi kiiruhtaa EU-maiden ihmisoikeuskokoukseen ja illalla vielä saunoa olympiamitalistin kanssa. Tekemistä riitti, monipuoliset ja yllättävät tehtävät olivatkin parhaita oppimismahdollisuuksia.

Intian yhteiskuntaan ja kulttuuriin pääsin uppoutumaan niin kierrätyksen, ilmastonmuutoksen, naisten aseman kuin kansainvälisen kaupan teemojenkin kautta. Maailmankuvani laajeni syksyn aikana heittämällä.

Tiesitkö esimerkiksi, että Intiassa on vallalla hindunationalistinen BJP-puolue ja ihmisoikeusaktivistien toimet on kriminalisoitu? Tai että Intian tavoitteena on olla muovivapaa vuoteen 2022 mennessä, ja #MeToo-liike on ollut Intiassa valtaisa puheenaihe aiheuttaen jopa häirinnästä syytetyn ministerin eron?

Viikonloppuja kansainvälisessä seurassa

Delhissä on valtavan aktiivinen harjoittelijoiden joukko, ja syksyltä jää käteen uusia ystävyyssuhteita niin Espanjasta, Hollannista, Yhdysvalloista, Ruotsista kuin koto-Suomestakin.

Iltaisin ja viikonloppuisin voi keksiä vaikka mitä hauskaa harkkarikokoonpanolla. Jäänkin haikeudella kaipaamaan viikonloppuretkiä lähikaupunkeihin, herkullisia aasialaisia illallisia ja myöhään venyneitä keskusteluja maailman pelastamisesta.

Intia ei ole länsimaalaiselle naiselle kaikista helpoin maa, joten samassa tilanteessa olevien vertaistuki on valtavan tärkeää. Hyvässä seurassa myös epäonnisille sattumuksille voi nauraa – kuten allekirjoittaneen tapauksessa ruokamyrkytykselle, jonka johdosta lounas lensi Uberin takapenkille…

Uskaltaminen ei ole koskaan huono idea

Ennen lähtöä monet kyselivät tai jopa kauhistelivat Intiaan lähtöäni. Saisin todennäköisesti viikkokaupalla kestävän mahataudin ja ensimmäinen taksikuski ajaisi minut ojaan. Intia on toki äänekäs, sekava ja välillä raskaskin ympäristö, mutta oikealla asenteella ja hyvällä huumorintajulla pääsee pitkälle. Intia on nimittäin myös ihmeellinen, kiinnostava ja täynnä elämää. Monta kertaa olen miettinyt mitä, jos en olisi uskaltanut lähteä Delhiin – mitkä kaikki kokemukset ja seikkailut olisivat silloin jääneet kokematta.

Kolme kuukautta tuntui lopulta kuin kolmelta päivältä, enkä vaihtaisi niistä yhtäkään pois.

Hakuaika vuoden 2019 korkeakouluharjoittelijoille päättyy 21.12. Lisätietoja: https://www.aarresaari.net/index.php?14&ilmoid=52957&lang_id=2&uni_id=7