Tunisian ponnistelut laadukkaan koulutuksen ja kestävämmän tulevaisuuden eteen houkuttelevat pohtimaan opetus- ja kiertotalousalojen yhteistyömahdollisuuksia. Kumpikin ala lukeutuu Suomen valttikortteihin, suomalainen koulutusjärjestelmä ja ympäristönsuojelu ovat maailmalla tunnettuja.

Tasapainoilua haasteiden ja potentiaalin välillä

Vaikka Tunisia on innokas koulutuksen ja ympäristön puolestapuhuja, koulutus- ja ympäristöpolitiikan toimeenpano horjuu. Korkeakoulutuksen kohtaamattomuus käytännön osaajia kaipaavien työmarkkinoiden kanssa syö investointien hyödyt. Ympäristöhallintoa puolestaan vaivaa kokonaiskuvan ja strategian puute. Ympäristö ymmärretään vielä pitkälti ulkoisena, ihmisestä erillään olevana asiana, ja toimenpiteet ovat hajanaisia.

Kokonaisvaltaisen muutoksen tarpeen ei kuitenkaan pidä antaa lannistaa. Paikallinen yhteistyö yksityissektorilla voisi olla hedelmällisin alku pikkuhiljaa laajenevalle muutokselle niin kiertotaloudessa kuin koulutusmaailmassakin.

Oppiminen ja valmiudet ennen kaikkea

Tunisian ranskalaiseen malliin perustuva koulutusjärjestelmä ohjaa opiskelijoita alusta alkaen kohti korkeakouluja. Pitkiin, luentomaisiin koulupäiviin ei mahdu yleissivistävien taitojen ja valmiuksien harjoittelemista. Tunisian koulujärjestelmä hyötyisikin demokraattisemmasta ja vähemmän akateemisesta arvomaailmasta: oppilaan nostamisesta keskiöön sekä yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittämisestä.

Erityisesti juuri kestävä ympäristöpolitiikka ja kiertotalouteen siirtyminen vaativat kansalaisten ja päättäjien aitoa sitouttamista ympäristöasioihin. Suomessa opetellaan ala-asteella sekä ympäristötietoja että -taitoja, ja lapset oppivat jo pieninä kantamaan vastuuta ympäristöstä. Tällaisella oppilaan autonomiaa ja valmiuksia korostavalla ajattelulla olisi tilausta laajemminkin Tunisian koulutusjärjestelmässä.

Digitaaliset ratkaisut oppimisen tukena

Vaikka Tunisia on jo vuosien ajan toivonut tiiviimpää yhteistyötä opetus- ja koulutussektorimme kanssa, Suomen koulutusjärjestelmää ei voi istuttaa maahan sellaisenaan. Mahdollisia pienempiä yhteistyön kohteita voisivat kuitenkin olla esimerkiksi opettajankoulutus, ammattikoulu- ja AMK-yhteistyö, sekä erilaiset oppimista tehostavat järjestelmät, alustat ja pelit. Nämä kaikki tarjoavat mahdollisuuksia myös kiertotaloudelle ja ympäristökasvatukselle.

Tunisiassa on yli 6 miljoonaa internetin käyttäjää ja varsin kehittynyt telekommunikaatioinfrastruktuuri, ja kysyntä digitaalisille oppimisalustoille on noussut pandemian aikana. Erilaisia alustoja tarvitaan sekä kodin ja koulun väliseen viestintään, että itsenäiseen oppimiseen. Suomesta löytyy niin Wilma-tyyppisiä ratkaisuja kuin arabian kielelle sovitettavia oppimisalustojakin.

Konkreettiset aloitteet toimivat parhaiten

Sekä koulutukseen että kiertotalouteen liittyvät aloitteet onnistuvat parhaiten, kun ne kytketään olemassa oleviin prioriteetteihin. Ilmastonmuutosta seuraava Saharan laajeneminen ja viljelymaiden väheneminen heikentävät muun muassa Tunisialle tärkeän maatalouden edellytyksiä. Myös veden riittävyys on Tunisialle keskeinen kysymys. Maan vesivarannoista 77 % kuluu maatalouden tarpeisiin.

Myös jäteongelma kaipaa ratkaisua. Kaupungeissa noin 80 % jätteistä kerätään, mutta maaseudulla luku jää lähes nollaan. Kerätyistäkin jätteistä suurin osa päätyy joko kaatopaikoille tai laittomasti luontoon. Erityisesti muovijätettä syntyy paljon. Erilaiset biomuovit ja puupohjaiset uusiomateriaalit, joiden valmistaminen onnistuu vanhoilla muovinkäsittelyyn tarkoitetuilla koneistoilla, voisivat tarjota ratkaisuja. Suomesta löytyy myös kierrätysteknologiaa ja esimerkillinen pullopanttijärjestelmä.

Ammatillinen koulutus täydentää yhtälön

Kiertotalous edellyttää teknologian ja kasvatuksen lisäksi myös osaajia, jotka osaavat suunnitella ja rakentaa kestäviä järjestelmiä. Suomen Afrikka-strategian mukaan Suomi lisää erityisesti ammattikoulutusyhteistyötä Afrikassa. Myös Tunisia tarvitsee osaavia ammattilaisia, mutta ammattikoulutuksen maine on maassa huono. Tutkintoa vaaditaan harvoin työpaikan saamiseen, joten kouluttautumisen sijaan käden taidot opitaan usein työn kautta. Tällainen järjestely ei mahdollista uuden tiedon ja osaamisen leviämistä, vaan aloilla juututaan vanhentuneisiin tekemisen tapoihin.

AMK- ja ammattikoulutuksen kehittäminen ja uudelleen suuntaaminen kestävän yhteiskunnan tarpeisiin olisi Tunisialle järkevää sekä koulutus- että ympäristöpoliittisesti. Maan koulutus- ja ympäristösektorien yhteen kietoutuneet haasteet tarjoavat mahdollisuuden yhdistää Suomen vahvuuksia ja osaamista kummaltakin alalta.