Norjassa arvostetaan ja vaalitaan murteita ainutlaatuisella tavalla. Norjassa on kaksi kirjoitettua kieltä – bokmål ja nynorsk. Suurin osa norjalaisista, noin 90 %, käyttää bokmålia kun taas nynorskia käyttää 10 % väestöstä, erityisesti Länsi-Norjassa. Samat prosenttiluvut pätevät myös siihen, kuinka monessa koulussa käytetään näitä kirjoitusmuotoja. Bokmålilla koulunsa käyvät opettelevat peruskoulussa nynorskia ja toisinpäin.

Bokmål muistuttaa läheisesti kirjoitettua tanskaa, kun taas nynorsk syntyi Norjan omien murteiden pohjalta. Norjan viranomaisten pitää tarjota viralliset dokumentit pyydettäessä nynorskiksi, ja myös yliopistojen ja muiden oppilaitosten tenttien kysymykset pitää tarvittaessa esittää nynorskiksi.

Uutistoimittajat puhuvat omaa murrettaan

Norjassa on tyypillistä, että omasta murteesta pidetään kiinni myös muutettaessa esimerkiksi pääkaupunkiseudulle. Norjalaisen kotipaikan pystyy hyvin nopeasti päättelemään tämän avattua suunsa. Se on myös oiva ja tavallinen small talk –teema norjalaisten keskuudesta.

Erityisen mielenkiintoista on murteiden voittokulku Norjan yleisradion NRK:n uutislähetyksissä. Reilut kymmenen vuotta sitten vielä vaadittiin, että uutistenlukijat ja kirjeenvaihtajat puhuvat ns. normitettua bokmålia tai nynorskia. Viime vuosina yhä useampi toimittaja on kuitenkin erikoisluvan saatuaan alkanut esiintyä omalla murteellaan. Monet kannattavat murteen puhumista uutislähetyksissä ja toimittajat kokevat voivansa tällä tavalla lähettää terveiset kotipaikkakunnilleen. Toisaalta vanhan kaartin edustajien mielestä tärkeintä on uutisten ymmärrettävä välittäminen kansalaisille, ei se mistä kukakin on kotoisin ja minkä murteen kukin kokee olevan sydäntään lähellä. NRK:lla on myös oma nynorsk-kiintiö, jonka mukaan 25 % kanavan ohjelmista pitää käyttää nynorskia joko tekstityksessä tai puheessa.

Oma lukunsa on maahanmuuttajien asema Norjan murrekiemuroissa. Monien murteiden kohdalla kyse ei ole hienovaraisesta säädöstä sanojen lausumisessa, vaan täysin peruskielestä poikkeavista sanoista. Vertauskohtana voisi käyttää esimerkiksi oululaista uutistoimittajaa, joka kertoo auton ajaneen pahki puuta tai onnikan suistuneen ulos tieltä.

Norjalaiset ovat ylpeitä murteistaan

Myös syntyperäisillä norjalaisilla on joskus vaikeuksia ymmärtää kanssasisartensa ja –veljiensä puhetta. Oslolaiset joutuvat höristämään korviaan länsinorjalaisesta pikkukylästä tulevan tuttavani seurassa. Omalla kohdalla vahva Trøndelagin murre aiheuttaa suuria tulkintavaikeuksia. Pohjois-Norjan murteet ovat sen sijaan suomalaisille yleensä helppoja, mikä johtunee rajan takana puhutun suomen kielen vaikutuksesta alueen murteisiin.

Norjassa on järjestetty useita äänestyksiä siitä, mikä on maan seksikkäin murre. Nopealla google-otannalla selviää, että vuonna 2011 Itä-Norjan murteet veivät voiton, vuonna 2015 Länsi-Norjan ja seuraavana vuonna Pohjois-Norjan murteet. Vuonna 2018 voittoon ylsivät Etelä-Norjan murteet. Tulokset huomioiden äänestysten tieteellinen pätevyys voi olla kyseenalainen, mutta kertoo jotain murteiden asemasta myös Norjan myös deittimaailmassa.

Norjalaiset ovat ylpeitä juuristaan ja tuovat ne mielellään esille myös omassa puheessaan. Murreperinne takaa rikkaan kielen ja voimakkaan paikallisidentiteetin. Meille maahanmuuttajille murteet tuottavat haasteita, mutta ovat toisaalta täysin erottamaton osa norjalaista kulttuuria ja kansallistunnetta. Maahanmuuttajat voivat myös onnitella itseään onnistuneesta integraatiosta siinä vaiheessa, kun alkavat itse erottaa mistä uusi keskustelukumppani on kotoisin.