Koronavirustilanne on vaikuttanut meidän kaikkien elämään ja arkeen monin eri tarvoin. Epidemiologisen tilanteen pahentuessa monet kansainväliset liikenneyhteydet keskeytettiin ja liikkumista eri maiden välillä rajoitettiin. Joissakin yhteyksissä puhutaan uudesta normaalista. Suomen ja Venäjän välillä toivottavasti nykyinen tilanne ei ole uusi normaali, vaan mahdollisimman lyhytkestoinen tyhjiö, josta pääsemme palaamaan takaisin aikaisempaan normaaliin mahdollisimman pian.

Itselleni yhdeksi koronatilanteen symboliksi on noussut Allegro-juna – tai oikeammin se, että tuttuun tapaan Allegro ei enää kulje Suomen ja Pietarin välillä neljää kertaa päivässä. Tämän puolen vuoden ja pidempäänkin jatkuvan tilanteen aikana on joutunut sopeutumaan siihen, että Allegro ei kulje enää lainkaan. Ei aamulla, ei illalla, ei yhden yhtä vuoroa. Aiemmin Allegro kulki useamman kerran päivässä kumpaankin suuntaan ja tarvittaessa Suomeen tai Venäjälle pääsi vaikka saman päivän aikana.

Allegrolla yhdestä kodista toiseen

Taustalla on alkanut kalvamaan ikävä aiemmin tutuksi tulleita Suomen asemaa, ykköslaituria ja lähtömuodollisuuksia kohtaan. Joskus salaa mielessään saattaa tehdä mielikuvitusmatkaa ensimmäisestä passintarkastuksesta lähtöaulaan ja siitä eteenpäin Allegron penkeille. Mielikuvitusmatka jatkuu penkeiltä Allegron nytkähtäessä eteenpäin kohti ravintolavaunua ja lohikeittoa. Matka toiseen kotiin on alkanut.

Mieleen hiipii myös väistämättä se, kuinka upeaa oli seurata nopeaan tahtiin juoksevia maisemia ikkunan toisella puolen. Kuinka upeaa olisi nyt se tunne, kun junan ikkunasta pääsisi kokemaan rajavyöhykkeen hurahduksen ja kaiuttimista kuulutettaisiin ravintolavaunun sulkemisesta rajamuodollisuuksien ajaksi Vainikkalan tai Viipurin suuntaan. Matkassa olisi päästy jo lähes puoliväliin saakka.

Joskus käy niin, että kun jostakin joutuu luopumaan, niin menetettyä asiaa oppii vasta kunnolla arvostamaan. Nyt osaan arvostaa aivan eri tavoin sitä, että 3,5 tunnissa olemme pääteasemalta toisella, kuka Pietarissa ja kuka Helsingissä. Joku matkustaa muutaman päivän lomalle, toiset työmatkoja varten, osa perhesyistä ja osa tekee matkaa urheilutapahtumiin, uuden vuoden tai joulun viettoon. Kaikki pääsevät kuitenkin kokemaan saman matkustamisen ilon ja aiemmin lähes itsestään selvän, nyttemmin harvinaisen, Suomen ja Venäjän välisen rajan ylityksen.

150-vuotias Pietari—Helsinki-rata

Helsingin ja Pietarin välinen rata on päässyt komeaan ikään. Rata on yhdistänyt näitä kahta kaupunkia jo yli 150 vuoden ajan. Tämä komea merkkipaalu ohitettiin 11.9.2020 haikeissa tunnelmissa radan ollessa edelleen suljettuna matkustajaliikenteeltä. Helsingin ja Pietarin välinen rata vihittiin käyttöön keisarin Aleksanteri II nimipäivänä 11.9.1870. Väylävirasto kertoo tarkemmin radan vaiheista omassa artikkelissaan.

Vielä joskus koittaa päivä, jolloin koronavirustilanne on saatu hallintaan ja matkustusrajoitukset maidemme väliltä voidaan purkaa. Sinä päivänä saamme taas istua Allegron kyytiin. Tämän kunniaksi matkaa taitetaan ravintolavaunussa parasta samppanjaa tilaten – olemmehan tuolloin päässeet siirtymään koronarajoitusten aikakaudelta uuteen parempaan tulevaisuuteen. Samalla nostamme yhdessä maljan 150-vuotiaalle radalle, sekä rataa pitkin matkanneille Repinille ja Sibeliukselle, sekä radalla uudestaan liikennöiville Allegrolle ja Moskovan Tolstoille.