…ja sight seeingiä pihojen poikki.
Suomen Pietarin-pääkonsulaatin Petroskoin-toimipisteen rajayhdysmies Perttu on viimeisen kolmen vuoden ajan, noin kerran kuukaudessa, tehnyt Suomesta viikon mittaisen työmatkan toimipisteeseemme Petroskoihin.
Perttu harrastaa monipuolisesti eri kuntoilumuotoja ja Petroskoissa pääasialliseksi lajiksi valikoitui maastopyöräily. Jututin rajayhdysmies-Perttua aiheesta.
Rajayhdysmies esitti kirjoitukselleni yhden toiveen ja se oli, että komea itäsuomalainen kokonimi jäisi julkaisematta ja siksi tässä kirjoituksessa käytän rajayhdysmiehestä pelkkää etunimeä Perttu.
Lukuisia eri reittejä maastopyöräilijälle
No, mutta miksi siis nimenomaan pyöräily?
Maastopyöräilijälle tästä kaupungista löytyy miljoona eri reittiä kulkea. Kaupungissa pääsee esteettömästi kulkemaan muun muassa kerrostalojen pihojen poikki, koska toisin kuin esimerkiksi Suomessa, täällä pihoja ei järestään rajata aidoilla. Pihoista toiseen kulkee aina polut, ”koska venäläiset on tunnetusti mestareita keksimään aena lyhimmän reitin”, myhäilee Perttu.
Kaupungissa pyöräily on kiva tapa tutustua kaupunkiin, nähdä asutusta, tutustua kaupungin historiaan. Maastopyörä sopii hyvin pyörävalinnaksi, vaikka fatbikejakin alkaa näkyä kaupunkikuvassa.
Kadulla voi tulla liikennepoliisin pysäyttämäksi, mutta siitä ei kannata huolestua. ”Koko aekana minut on pyssäytetty kerran, koska ajoin jalkakäytävällä. Siitä seurasi huomautus. Polliisi pyssäytti ja huomautti, missä sitä pittee ajjaa. Noppeesti se polliisin pääasiallinen huomio siirty kuitenki miun pyörään. Lähinnä niitä taisi kiinnostaa ne levveet renkaat”, kertoo Perttu pilke silmäkulmassa.
”Metässä koirankusettajien polkuja pitkin”
Perttu ei kuitenkaan pyöräile pelkästään kaupungin kaduilla, nimittäin mittariin on kertynyt kaiken kaikkiaan Petroskoissa yli 1000 kilometriä. Mistä ne kilometrit ovat kertyneet sitten, jos ei kaduilta?
”Ajan metässä koirankusettajien polkuja pitkin. Siellä ei ole ruuhkaa pyöräilijöistä, että ei kyllä tarvitse juuri muita pyöräilijöitä väistellä. Koirat vaan juosta hölmöttäät vappaana.”
Tämä rajayhdysmies ei ole varustettu pelkästään maastoon sopivalla polkupyörällä (ja ilmeisen avoimella, uteliaalla mielellä), lisäksi häneltä löytyy timanttinen sanainen arkku – kyseessä siis verbaalisesti lahjakas kaveri. Hän ajaa metsäpoluilla pimeänkin aikaan ainoana valonlähteenään omat valot – ja kertoo kokemuksestaan näin: ”Pimmeeajossa harvoin metsäpoluilla tullee edes kettään vastaan, eräs kerta kuitenkin tuli Kurganilla äijä rullasuksilla vastaan ilman tuikun tuikkua. Korvakuulollako ne hiihtää?”
No niin, valot siis puuttuivat. Törmäystä ei tullut, mutta jonkun asteinen säikähdys kuitenkin siitä päätellen, että rajayhdysmies käytti vastaantulijasta ilmaisua ”Kurganin kummitus mörköpimmeessä metässä”.
Turvallisuus pidettävä mielessä
Pertun vinkki Petroskoin metsiin pyörällä aikoville: ”Petroskoissa uskaltaa pyöräillä metsissä, polut eivät pääty jyrkänteeseen, mutta on silti syytä pitää maltti vauhdin suhteen, ennen kuin polut ovat tulleet tutuiksi.”
Perttu myös haluaa muistuttaa kaikkia pyöräilijöitä pyöräkypärän ja valojen käytöstä turvallisuuden takaamiseksi. Valitettavasti kumpikaan niistä ei ole saanut vielä sijaa paikallisten pyöräilijöiden keskuudessa. Pertulla olisi antaa vinkki myös paikallisille urheiluvälineliikkeille: lastenkypäriä lukuun ottamatta huonosti löytyy pyöräilykypäriä, aikuisille siis.
Petroskoissa pyöriä näkee kasvavassa määrin liikenteessä. Myös paikallishallinto on huomioinut tendenssin ja viranomaiset ovat paikallismedian mukaan suunnittelemassa parannuksia infrastruktuuriin pyöräilyn kasvattamiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi.
Kuvat ja tarinat: Rajayhdysmies Perttu
Teksti ja haastattelu: Mia Häyrinen