”Juhlat ruton aikaan” Boldinossa 1830

Syksyllä 1830 Aleksandr Puškin joutui jäämään eristyksiin isänsä maatilalle Boldinoon, joka sijaitsee noin kuudensadan kilometrin päässä Moskovasta itäkaakkoon; lähin suuri keskus on Nižni Novgorod vajaan kahdensadan kilometrin etäisyydellä. Venäjälle oli levinnyt koleraepidemia. Puškin oli hankkiutumassa naimisiin ja tahtoi kiireesti päästä Moskovaan. Mutta Boldinon ja Moskovan välillä oli viisi karanteenivyöhykettä, ja Puškin olisi joutunut pysähtymään jokaisella vyöhykkeellä neljäksitoista päiväksi. Hän päätti lopulta vastentahtoisesti pysyä Boldinossa.

Vuonna 1830 Puškin vietti kolme kuukautta karanteenissa isänsä maatilalla Boldinossa. Kuva: Aleksandr Zykov / Flickr CC BY-SA 2.0

”Ylistys sinulle, Rutto”

Kotikaranteeni ja eristäytyneisyys siivittivät runoilijan uskomattomaan vireeseen.

Hän kirjoitti muun muassa pienoisrunoelman ”Juhlat ruton aikaan”. Runoelmassa pieni joukko miehiä ja naisia on kokoontunut istumaan iltaa kulkutaudin raivotessa seudulla. Ystävät muistelevat tautiin menehtynyttä toveriaan, ”iloista miestä jonka kaunopuheisuus ei vaiennut haudan partaallakaan”. He nostavat maljan hänelle; ”monet meistä ovat vielä elossa eikä meidän ole syytä murehtia”. Runoelmassa kuvaillaan, kuinka kirkko on autio, koulu tiukasti lukossa, viljapellot ylikypsyneet. Ainoastaan hautausmaa ei ole autio eikä hiljainen.

Lopulta talon isäntä esittää runon ruton kunniaksi: ”Ylistys sinulle, Rutto, me emme pelkää haudan pimeyttä; meitä ei hämää sinun tehtäväsi – vaan kuohuvan lasin me kohotamme yhdessä!”

Paikalle osunut pappi moittii läsnäolijoita: ”Hiljaiset haudat kuuntelevat vastenmielistä ilonpitoanne. Lopettakaa kamala juhlanne ja menkää kotiin.” Illanistujat vastustavat: ”Kotona on nyt surullista. Nuorena on iloittava.”

Ei siis kovin hilpeä illanvietto. Puškinin aikoihin erilaiset kulkutaudit ja epidemiat seurasivat toisiaan armottoman lyhyin väliajoin. Ihmisiä kuoli, ja ne jotka selvisivät, hankkivat vastustuskyvyn joitakin tauteja – vaan ei kaikkia – vastaan. Iäkkäät suomalaiset muistavat vielä esimerkiksi polion tai tuberkuloosin alituisen läsnäolon. Lääketieteen kehityksen, parantuneen terveydenhuollon ja erityisesti antibioottien ja rokotteiden kehittämisen myötä me nuoremmat olemme voineet unohtaa infektioepidemioiden uhat, niiden aiheuttamat lukuisat kuolemat ja niihin liittyvät monet arkipäivän vaikeudet. Kevääseen 2020 saakka.

 Luomisvoimaa karanteenissa

Kolmen kuukauden karanteeniaika Boldinossa oli Puškinille muutenkin hyvin hedelmällinen. ”Juhlat ruton aikaan” oli vain yksi karanteenin tuloksista: syntyi myös novelleja, runoja, näytelmiäkin – ja ”Jevgeni Oneginin” viimeiset kappaleet!

On jo keskusteltu, lisääkö nykyinen eristys ja karanteeni luovuutta. Netissä ainakin leviää valtavasti striimattuja näytelmiä ja konsertteja sekä tanssi- ja muita esityksiä. ”Kotikaranteenikirjallisuutta” täytynee odottaa vielä hetki. Onko se jotain uutta ja loistavaa vai lähinnä apeahkoa keittiötarinaa… ehkä toivottavasti kumpaakin. Se jää nähtäväksi.

Venäläinen teatteriohjaaja Kirill Serebrennikov joutui pitkähköön kotiarestiin vuonna 2019. Kotiarestin aikana hän kirjoitti uusia töitä ja on nyttemmin kertonut, että paras kotieristyksen hoitokeino on lukea, opiskella kieliä ja kirjoittaa muistelmia.

Aina eristäytyminen ei ole niin inspiroivaa eikä yksinkertaista. Neuvostoajan taiteilijaelämäkerroista löytyy ikäviä tarinoita eristäytymisen ja ’sisäisen emigraation’ vaaroista ja raskaudesta.

Mutta Puškinin ”Boldinon syksy” suorastaan symboloi Venäjällä eristäytymisen hedelmällisyyttä ja luomisvoiman kasvua.

Aleksandr Sergejevitš Puškinia pidetään venäläisen kirjallisuuden ja sen kultakauden synnyttäjänä. Kuva: Michael Ravodin / Flickr CC-BY 2.0

Leave a Reply