Kierrätystä pietarilaisittain

Jätehuolto ja kierrätys ovat viime aikoina olleet Venäjällä kuumia puheenaiheita. Kesän harjoittelussani Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa sain kutsua Pietaria kotikaupungikseni jo toista kertaa. Edellinen kerta oli keväällä 2017 vaihto-opintojen merkeissä. Tuona aikana asuntola-asuminen mahdollisti ympäristötietoisellekin kuluttajalle silmien sulkemisen jätehuollon ongelmilta, sillä lajittelemattomat roskat vietiin heti roskapussin täytyttyä käytävälle ja pudotettiin kuilusta alas. Jätteet katosivat kirjaimellisesti silmänräpäyksessä ja ”poissa silmistä, poissa mielestä” -taktiikka toimi kohtuullisesti. Tällä kertaa asuin kuitenkin Pietarin keskustassa kahdeksan hengen kimppakämpässä, eivätkä puitteet tarjonneet enää omatunnolle samanlaista mahdollisuutta laistaa roskien lajittelusta.

Kehittymätön jäteinfrastruktuuri

Koto-Suomessa minulle, niin kuin monelle muullekin suomalaiselle, kierrättäminen on rutiini, joka ei vaadi arjessa ylimääräisiä ponnistuksia. Pietarissa löysin itseni tilanteesta, jossa uuden kotini pihapiiri ei kuitenkaan tarjonnut jalansijaa kunnolliselle erilliskeräyksen harjoittamiselle. Pihaltamme löytyi kaksi konttia, joista ensimmäinen oli tarkoitettu paperille sekä pahville ja toinen kaikelle muulle jätteelle.

Kotipihan paperin- ja pahvinkeräyspiste. Roska-astioiden epäsiisti ympäristö oli arkipäivää. Kuva: Marika Kortesalmi

Pietarissa erilliskeräyksen mahdollisuus taloyhtiöiden pihoilla on ylipäätään harvinaista: vain noin 104 000 asukkaalla, eli noin 2,3 prosentilla metropolin väestöstä, on jätteiden lajittelupisteitä ulottuvillaan.

Ympäristötietoisille pietarilaisille tilanteeseen tuo helpotusta Greenpeacen vapaaehtoisten ylläpitämä kierrättämiseen erikoistunut nettisivu recyclemap.ru, jonka kartan avulla kaupunkilaiset voivat tarkistaa lähimmät jätteiden erilliskeräyspisteet. Yli viiden miljoonan asukkaan metropolissa jätteiden erilliskeräyspisteet sijaitsevat paikoittain erittäin kaukana kotoa: esimerkiksi ydinkeskustan alueella kuluttaja joutuu kulkemaan usean kilometrin matkan, mikäli haluaa kierrättää jätteensä samassa paikassa. Meidän talouttamme lähin kierrätyspaikka sijaitsi kolmen kilometrin päässä. On sanomattakin selvää, että kierrätyspisteiden heikko saavutettavuus lannistaa pietarilaisten lajitteluintoa. Näin kävi myös pääkonsulaatin harjoittelijalle.

Vapaaehtoiset tarjoavat kierrätysmahdollisuuksia

Vapaaehtoisjärjestö Razdelnyi Sbor järjestää joka kuukauden ensimmäinen lauantai väliaikaisia jätteiden kierrätyspisteitä ympäri kaupunkia. Lisäksi se jakaa asukkaille lajittelutietoisuutta. Järjestö on suhteellisen tunnettu kaupungissa ja sosiaalisen median palvelu VKontaktessa järjestöllä on noin 62 700 seuraajaa. Seuraajien osuus on kuitenkin vain prosentti koko kaupungin väestöstä.

Kypsyttelin kierrätysvalmiuttani kolmesta harjoittelukuukaudestani lähestulkoon ensimmäiset kaksi kuukautta ja pääsin osallistumaan järjestön kierrätystapahtumaan vasta heinäkuussa. Lähin järjestön tarjoama lajittelupiste oli suhteellisen helposti saavutettavissa: minun täytyi vain kävellä lähimmälle metropysäkille, matkustaa yksi pysäkinväli ja jatkaa kävellen 12 minuuttia puistoon, jossa kierrätystapahtuma järjestettiin.

Läpinäkyvä muovilaatikko, jossa kannoin roskat, herätti metrovalvojien mielenkiinnon ja he tulivatkin tiedustelemaan, mitä kuljetan mukanani. Kerroin vieväni roskat lajittelupisteelle ja he tuumasivat toiminnan olevan ”sympaattista”. Kuva: Marika Kortesalmi

Tapahtuma toi paikalle kaiken ikäisiä pietarilaisia. Monet kierrättäjät olivat pettyneitä siihen, ettei lasia ja PET-pulloja kerätty enää lainkaan. Vapaaehtoisten mukaan kansalaisten aktivoituessa järjestön toiminnan laajuus kasvaa koko ajan ja järjestön resurssit ovat äärirajoilla. Järjestö on joutunut luopumaan lasin ja PET-pullojen keräyksestä monilla alueilla, sillä näiden jätteiden lajittelu on suosittua, mutta kuljetusautoja ja säiliöitä ei ole tarpeeksi saatavilla. Koska minulla oli suuri muoviastia mukanani, lupauduin viemään viimeisten kierrättäjien PET-pullot ja lasit 20 minuutin kävelymatkan päähän lähimmälle kierrätyspisteelle.

Muoveja ja kartonkeja lajiteltuina Razdelnyi Sborin kierrätystapahtumassa. Kuva: Marika Kortesalmi

IKEA kannustaa lajittelemaan

Kesäkuun alussa kauppakeskus MEGA Parnas ja IKEA julkistivat yhteisen ekoprojektinsa ”Pravila Delenija”, jossa kauppakeskuksen parkkipaikalle avattiin kierrätyspiste. Projektin kuluttajia houkuttelevimpana piirteenä lienee kierrättämisestä palkitseminen tuotelahjoin; kierrättäjille tarjotaan lajittelupassi, johon jo kolme leimaa keräämällä IKEA muistaa palkinnolla. Leiman saamiseksi tulee kierrättää vähintään kolmea eri jätelajia kerrallaan.

Harmikseni MEGA Parnas sijaitsee kaupungin rajamailla. Matkustin kauppakeskukseen ensin puoli tuntia metrolla ja metroasemalta jatkoin vielä 15 minuuttia bussilla. Kierrätyspisteen työntekijöiden mukaan kuvaavaa onkin, että ihmiset tulevat kierrättämään pääosin omalla autolla. Osa jätteiden lajittelijoista kulkee myös julkisilla kulkuvälineillä, mutta heidän volyyminsa on selkeästi pienempi.

 

”Pravila Delenija” -kierrätyspisteellä kootaan taideteosta palautetuista pullonkorkeista. Kuva: Marika Kortesalmi
Moderni kierrätyspiste suosii autollisia kuluttajia syrjäisellä sijainnillaan. Kuva: Marika Kortesalmi

Kierrätysseikkailuja ympäri kaupunkia

Kierrätyskokemusteni siivittämänä myös kämppikseni innostuivat lajittelusta. Keittiössämme oli runsaasti tilaa, joten pystyimme järjestämään yhteen nurkkaan pussit jätetyypeittäin. Päätimme käydä kierrättämässä roskat yhdessä viimeisenä asuinpäivänäni Pietarissa. Lähdimme matkaan kolmen hengen voimin, jokaisen kädet täynnä roskapusseja. Päivä oli sateinen, joten matkustimme valitsemallemme lähimmälle keräyspisteelle 20 minuuttia bussilla. Saavuttuamme hieman epäilyksiä herättävään maanpinnan alapuolella toimivaan jätteiden vastaanottopisteeseen meille kerrottiin, etteivät he kerääkään kaikkia lasiastioita ja muoveja. Pääsimme kuitenkin eroon lasi- ja PET-pulloistamme ja saimme vastineeksi kolme ruplaa ja 40 kopeekkaa (vastaa arvoltaan noin viittä senttiä).

Halusimme päättää kierrätysretkemme kunniallisesti ja löysimmekin recyclemapin avulla seuraavan lajittelupisteen noin viiden kilometrin päästä. Julkisia kulkuvälineitä käyttäen olisimme saapuneet perille noin 40 minuutin kuluttua. Sateen yltyessä päätimme mukavuudenhaluisina investoida taksiin, jolloin matka veikin vain 20 minuuttia. Kotiin pääsimme lopulta suhteellisen vaivattomasti metrolla. Koko reissuun kului yhteensä kaksi tuntia.

Matkustimme bussilla kierrättämään yhteensä 6 roskapussin kanssa. Kierrätysreissu vei kaksi tuntia. Kuva: Marika Kortesalmi

Kierrätyskokemusteni perusteella voin todeta, että kierrättäminen Pietarissa vaatii todellista viitseliäisyyttä. Pietarissa viettämieni kuukausien aikana huomasin, kuinka välttämättömyyspalveluiden, jota jätehuoltokin edustaa, arvon huomaa usein todella vasta kun se ei toimi. Palattuani takaisin Suomeen olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että voin sujauttaa lajittelemani roskat taloyhtiön roskakatokseen poistuessani kotoa. Kierrättäminen vaivattomuudellaan on jälleen lähes näkymätön osa arjen rutiineja.