Kesällä 2020 maailma on kovin erilainen kuin vuotta aiemmin. Vietin kesä-heinäkuun taitteessa kahden viikon mittaista kesälomaani. Monien muiden tapaan olin alun perin suunnitellut lähteväni kesälomani aikana jollekin kesälomamatkalle ulkomaille, tai edes Suomeen. Koronaviruksen aiheuttama pandemia, ja sen mukanaan tuomat matkustusrajoitteet kuitenkin muuttivat suunnitelmiani melkoisesti. Karanteeneissa olo ei huvittanut, eikä ajatus matkustamisesta Venäjän sisälläkään suuresti enää vallitsevissa oloissa innostanut. Päädyin lopulta viettämään kesälomani Petroskoissa lähinnä pyöräillen ja edistäen keskeneräistä graduani hitaasti, mutta epävarmasti. Lyhyestä kesälomastani yhteensä noin vuorokausi kului pyörän satulassa ja varmasti hieman lyhyempi aika gradupuuhissa…

Petroskoin patsaat päivässä?

Eräänä aamuna Vesti Karelia -uutislähetystä katsoessani huomasin uutisen, että Petroskoissa on julkistettu uusi patsas. Kyseessä oli muistomerkki kaatuneiden sotilaiden äideille. Tästä uutisesta innostuneena sain kuningasidean yrittää nähdä kaikki Petroskoin patsaat yhden päivän aikana. Eihän niitä nyt niin montaa voi näin pienessä kaupungissa olla?

Päätin heti jättää kierroksellani Petroskoin rantabulevardin välistä, koska kyseisen alueen lukuisat patsaat on nähty jo monesti ja ne koristavat miltei jokaista Petroskoita esittävää postikorttia. Ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia otin suunnan kohti kotiani lähinnä olevaa Yandexin karttasovellukseen merkittyä muistomerkkiä. Siitä eteenpäin reitti tulisi kulkemaan lähinnä seuraavalle lähimmälle karttasovelluksessa näkyvälle monumentille.

Sukellus kotikaupungin menneisyyteen

Päivän edetessä erikoisen paahtavan kuuman kesäkuisen auringon alla suunnitelmani typeryys alkoi paljastua. Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että jokaisesta keskusta-alueen pusikosta ja puistikosta löytyy vähintään jonkun neuvostobyrokraatin rintapysti. Valtaosa Petroskoin monumenteista vaikuttaisi olevan sota-aiheisia. Ehdoton enemmistö näistä liittyy suurena isänmaallisena sotana Venäjällä tunnettuun toiseen maailmansotaan, mutta kaupungista löytyy myös muutama muistomerkki myöhemmin olleille sodille Afganistanissa ja Tshetsheniassa.

Sotaan liittymättömien muistomerkkien ehdoton enemmistö on keskittynyt Petroskoin rantabulevardille ja kaupungin läpi virtaavaa Lohijokea ympäröivälle virkistysalueelle. Rantabulevardia koristavat pitkälti Petroskoin ystävyyskaupunkien lahjoittamat taideteokset.

Tavoitteeni nähdä kaikki Petroskoin muistomerkit yhden päivän aikana epäonnistui. Saatoin nähdä suurimman osan, mutta en voi siitäkään olla täysin varma. Päivä oli kuitenkin miellyttävä ja jännittävä. Kaukomaiden näkemisen sijaan voin ehkä sanoa tuntevani omaa nykyistä kotikaupunkiani hieman paremmin. Ennen kaikkea tiedän, että mitä oikoreittejä ei kannata polkupyörällä yrittää mennä, ellei sitten haluamalla halua päätyä autotallien ja nokkospuskien välisiin ahtaisiin umpikujiin.

Alla kuvia muutamista Petroskoin monumenteista (kaikki kuvat eivät ole välttämättä tältä kesältä).