Nyt on pelit pelattu ja hyvin mielin pallo siirretty eteenpäin. Hienolla turnauksella oli hintansa. Kokonaiskustannukset olivat huikeat, mutta eiköhän se ollut odotettavissakin.

Venäjän kisat olivat kallein jalkapallon MM-turnaus tähän mennessä. Tietysti. Edellistä tapahtumaa hienommat ja kalliimmat.

Eihän siinä tietysti ole mitään järkeä. Vaikka jalkapallosta kovasti pidänkin, tulisiko ihan vaan kestävän kehityksen nimissä tyytyä hieman vähempään ja varmistaa, että rakentamisen laatu on kohdillaan, ja että kaikille urheilupaikoille löytyy käyttäjiä myös kisojen jälkeen. Huonoja esimerkkejä maailmalla riittää.

Kisabudjetti oli FIFA:n tietojen mukaan yli 12 miljardia euroa, eli 864 miljardia ruplaa. Tätä turnausta seurasi televisiosta yli kolme miljardia katsojaa. Se on aika paljon. Jos taas jaetaan tuo 12 miljardia euroa per TV-katsoja, niin hinta on reilu 4 € per henkilö.

Aika kohtuullista sitten loppujen lopuksi. Eihän sillä hinnalla pääse Suomessa edes elokuviin. Tuolla hinnalla näissä kisoissa näki 64 ottelua ja 169 hienoa maalia. Eli hinnaksi tuli siten katsojaa kohden n. 0,06 € per ottelu ja reilu 0,02 € per maali. Lisäksi FIFA:n digitaalisilla alustoilla erilaisia käyntejä kisojen aikana oli 7,5 miljardia.

Eipä enää tunnukaan niin pahalta. Kyllä tästä on imetty kaikki irti.

Kiitos kuuluu FIFA:lle ja isäntänä toimineelle Venäjälle. Oli Venäjän politiikasta mitä mieltä tahansa, ei voi väittää, etteikö kaikki olisi mennyt hienosti. Järjestelyt paikan päällä toimivat, mitä nyt olut loppui Nizniy Novgorodissa kun ruotsalaiset joivat kaupungin olutvarastot tyhjiksi.

Mutta oliko tämä propagandavoitto? Oli, tottakai. Onhan se aina voitto, jos menee paremmin kuin muut odottavat tai toivovat. Parantuneen maakuvan arvoa ei varmaan voi laskea, mutta Venäjä uskoo, että turnaukseen sysätty summa tulee mm. investointeina ja kasvaneena turismina vielä reilusti takaisin. Putin onkin jo lupaillut, että kisaturistit pääsisivät palaamaan Venäjälle fan-id kortillaan ilman viisumia vuoden loppuun saakka. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin perheenjäsenet saa näillä näkymin ottaa mukaan ilmaisten viisumien kera.

Ja näin pääkonsulaatin puolesta erityiskiitos teille yli 10 000 suomalaisfanille, jotka kävitte Venäjällä katsomassa otteluita. Olimme viime syksystä asti harjoitelleet aktiivisesti erilaisia skenaarioita ja varautuneet pahimpaan. Suureksi iloksemme meillä oli konsulipuolella vain satunnaisia tehtäviä, lähinnä passien katoamisia. Kiitos! #hyväsuomi

Pietari olikin suomalaisille mitä mainioin isäntäkaupunki. Tänne pääsi helposti Allegrolla tai VR:n organisoimalla bussi-juna -yhdistelmällä. Monille suomalaisille tutuilla kaduilla tunnelma poreili jo kauan ennen turnauksen alkua. Pelipäivät olivat oma lukunsa. Silloin keskustan kadut suorastaan kuplivat jalkapallotunnelmaa ja eksotiikkaa. Metroissa matkustavat fanit lauloivat laulujaan ja soittivat torviaan. Ja sama jatkui Krestovskin stadionin katsomossa. Voi vain kuvitella, miltä pelaajista on tuntunut heidän juostessaan mylvivälle stadionille 65 000 katsojan eteen.

Jalkapallojuhla jatkui kaduilla pikkutunneille asti, mutta se ei tuntunut suuresti häiritsevän kaupunkilaisia. Erityisesti täällä Pietarissa oli hienoa nähdä, miten ulkomaalaisiin kisavieraisiin suhtauduttiin ystävällisesti ja uteliaasti ottaen heihin rohkeasti kontaktia. Turisteja jopa puolustettiin yhteisrintamassa väärin palautusrahaa antanutta baarimikkoa vastaan.

Kaikki tuntuivat kuukauden ajan olevan siis kuin yhtä jalkapalloperhettä, joka jakoi samat tunteet ja huuman. Jos viime syksynä kritisoin pietarilaisen palvelun laatua, niin kisojen innoittamana lähes kaikkialla asiakkaita palveltiin hymyillen. Suuri muutos. Toivottavasti tämä vire jatkuu.

On se vaan niin, että jalkapallo on maailman paras urheilulaji ja tämän vuoden 2018 MM-turnaus oli parasta viihdettä aikoihin! Tästä saa tietysti olla eri mieltä minun, ranskalaisten, kolmen miljoonan katsomoissa istuneen, seitsemän miljoonan fanialueilla vierailleen sekä kolmen miljardin tv:n ääressä turnausta seuranneen katsojan kanssa.

Kun Pietarissa Krestovskin stadionin portit sulkeutuivat pronssiottelun jälkeen ja pesuautot tulivat puhdistamaan paikkoja, tuli tyhjä olo. Kuukauden karnevaali on nyt ohi.

Verikirkon viereinen fanialue on jo purettu. Poissa ovat sombrerot ja lattarirytmit. Nyt kun pietarilaiset vielä  ovat menneet datsoilleen kaupungin hellettä pakoon, on kuin olisi alkanut loputon maanantai, joka vain jatkuu ja jatkuu. Voiko tästä selvitä?

No itse asiassa voi. Katse eteen ja suupielet ylöspäin, sillä ei mene kuin kaksi vuotta ja Pietarissa nähdään taas huippufutista! Silloin pelataan UEFA EURO 2020-turnaus, jossa Pietari on yksi 12 isäntäkaupungista. Ehkäpä Huuhkajat saalistavat silloin Krestovskin viheriöllä.