Vieraileva Pietari-hullu vinkkaa 4: Sirkustaiteen museo

Pietarin sirkuksen yhteydessä Fontanka 3:ssa on Venäjän ainoa sirkustaiteen museo. Museota esitellään tilauksesta korkeintaan 15 hengen ryhmille. Keväällä 2019 pääsymaksu on 300 ruplaa/henki, mutta jos ryhmässä on vain 1-5 henkeä, kokonaishinta on 3000 ruplaa. Me painelimme sirkukseen kolmen hengen ryhmänä.

Cinisellin sirkus Pietarissa. Kuva: Anu Rämä

Italialaisen sirkustaiteilijan rakennuttama sirkus

Italialainen sirkustaiteilija Gaetano Ciniselli, joka oli ollut Italian kuninkaan palveluksessa ratsastajana, hevostenkesyttäjänä ja tallimestarina, rakennutti Pietariin omalla kustannuksellaan Venäjän ensimmäisen kivisen sirkusrakennuksen vuonna 1877. Myös Cinisellin vaimo Wilhelmina ja kaikki kuusi lasta esiintyivät sirkuksessa. Wilhelmina hoiti lisäksi kirjanpitoa.

Ennen pysyvän sirkuksen rakentamista oli Maneesiaukiolla Italjanskaja-kadun kupeessa puinen sirkus. Kun Cinisellille luovutettiin maapohja sirkusta varten Fontankan rannalta, Ciniselli sitoutui myös omilla varoillaan teettämään puiston ja suihkukaivon Maneesiaukiolle entisen sirkuksen kohdalle.

Suihkukaivo on paikalla edelleenkin – ja joitakin vuosia sitten suihkukaivon ympärille on pystytetty Milanon kaupungin lahjoittamat neljän Pietarissa toimineen italialaisarkkitehdin rintakuvat.

Liikerit, zubnikit ja sahanpurutehtävä

Museon opas kertoi, että kaikkiin sirkustaitoihin ei voi saada opetusta koulussa. On tyypillistä, että on olemassa sirkussukuja, ja taidot periytyvät isältä pojalle. Erityisesti tämä koskee eläinten kesyttämistä.

Sirkuseläimistä tärkeimpiä ovat perinteisesti hevoset. Opas kertoi, että Cinisellin sirkuksessa säilytettävän työntekijäluettelon mukaan eräskin hevosten kanssa esiintynyt sirkustaiteilija oli otettu sirkuksen henkilökuntaan 16-vuotiaana ja sama mies oli eronnut palveluksesta 93 vuoden iässä. Aikamoinen ura. Itselleni uutena asiana sain tietää, että sirkuksessa esiintyy liikereitä (isä leijona, äiti tiikeri). Ovat kuulemma kauniita, mutta tyhmiä. Venäjällä ei näytä olevan rajoituksia sirkuseläinten suhteen.

Opas esitteli myös suuhun hampaiden taakse laitettavan metallisen esineen (zubnik), jonka avulla alaspäin roikkuva sirkustaiteilija voi ottaa toisen taiteilijan roikkumaan. Parhaimmillaan tai pahimmillaan yhdellä roikottajalla saattoi olla kolme roikkujaa hampaidensa varassa! No näin ainakin oli vanhassa kuvassa.

Sirkuksen katsomo. Areenalla käynnissä olevia harjoituksia ei saanut kuvata. Kuva: Anu Rämä

Koska ryhmämme oli pieni, saimme kurkistaa punaisten verhojen välisestä raosta areenalle, jossa oli harjoitukset käynnissä. Syvemmältä sirkuksen takahuoneista kuului leijonien karjuntaa. Harjoitusvuorossa olivat ensin tottelevaiset koirat ja sitten hevosen selässä temppuilevat hurjimukset.

Lopuksi opas tarjosi meille mahdollisuutta muotoilla pöydän päälle sahanpurun keskelle mieleenpainuvin asia sirkusmuseovierailulta. Japanilaiset turistit ovat kuulemma innoissaan tällaisesta sahanpurutehtävästä, mutta minulta ei syntynyt mitään.

Sirkusaiheista sahanpurutaidetta. Kuva: Anu Rämä

Puolentoista tunnin ekskursion jälkeen opas ohjasi meidät ulos – vaihteeksi henkilökunnan ovesta. Kiiruhdimme seuraavaan kohteeseen. Kymmenen minuutin päästä äkkäsin, että pääsymaksu jäi maksamatta. Maksu oli autuaasti unohtunut sekä meiltä että oppaalta!

Leave a Reply