Vieraileva Pietari-hullu vinkkaa 5: Rumjantsevin palatsi Englantilaisella rantakadulla

Rumjantsevin palatsi. Kuva: Anu Rämä

Rumjantsevin palatsi

Pietarin kaupungin historian museo sijaitsee Pietarin ja Paavalin linnoituksessa Jänissaarella, mutta museolla on peräti seitsemän sivuosastoa, joista suurin taitaa olla Rumjantsevin palatsi Englantilaisella rantakadulla (talo 44). Englantilainen rantakatuhan on saanut nimensä siitä, että sen palatsit oli aikoinaan vuokrattu Pietarissa toimineille englantilaisille kauppiaille. Kadulla sijaitsi myös englantilainen kirkko ja Englannin lähetystö.

Ekskursiolla Rumjantsevin palatsin saleissa sain kuulla sekä palatsin vaiheista että sen omistajista eri vuosisatoina. Nikolai Petrovitsh Rumjantsev (1754-1826), jonka mukaan taloa nimitetään, oli tunnettua sotilas- ja diplomaattisukua. Hän osti talon Englantilaiselta rantakadulta 1800-luvun alussa. Rumjantsev oli 1800-luvun alussa ulkoministerinä ja neuvotteli Haminan rauhan, jonka tuloksena Suomi liitettiin Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Tästä ansiostaan Rumjantseville myönnettiin valtakunnankanslerin arvonimi.

Rumjantsev rahoitti Venäjän ensimmäiset maailmanympäripurjehdukset. Hän keräili harvinaisia esineitä, vanhoja kirjoja ja käsikirjoituksia, ja määräsikin, että hänen palatsistaan tehdään museo.

Rumjantsevin palatsista tuli Venäjän ensimmäinen yksityinen museo Nikolai Petrovitshin kuoleman jälkeen vuonna 1831. Museoon oli ilmainen sisäänpääsy. Palatsin sisäänkäynnin ylle on Aleksanteri I:n määräyksestä kirjoitettu teksti ”Valtakunnankansleri Rumjantsevilta kansan hyväksi valistamiseksi”

Jo 1860-luvulla museo ja kirjasto Rumjantsevin palatsissa piti sulkea, koska varoja niiden ylläpitoon ei ollut. Kirjat siirrettiin Moskovaan ja Rumjantsevin kirjastosta tuli Lenin-kirjaston ydin.

Leuchtenbergien aika

Viime vuosisadan alussa palatsin omistivat keisarillista sukua olevat Leuchtenbergit, jotka olivat muuttaneet ja sisustaneet palatsia omien mieltymyksiensä mukaan – tai Zina-rouvahan siinä taisi olla asialla. Palatsin ensimmäinen kerros jaettiin miesten puoleen ja naisten puoleen, niin kuin siihen aikaan oli tapana. Palatsin pääportaikosta tehtiin marmorinen ja miesten puolelle tehtiin tammella ja nahalla vuorattu sali. Tutustumiskierroksella esiteltävät salit on kunnostettu siihen asuun, jossa ne olivat olleet Leuchtenbergien aikana.

Rumjantsevin palatsin pääportaikko. Kuva: Anu Rämä

Pietarin suurin yhtenäinen peili – siinä on ja pysyy

Leuchtenbergien ajalta on peräisin myös Pietarin suurin yhtenäinen peili – 18 neliömetriä. Kerrotaan, että vuonna 2010 ravintola Metropol oli aikeissa ostaa kyseisen peilin. Hinnasta ja myynnistä oli jo sovittu, kun havahduttiin siihen, että peili ei mahdu ulos ei ikkunan eikä oven kautta. Peili jäi myymättä ja ostamatta. 1900-luvun alkupuolella, kun peili oli toimitettu palatsiin, palatsin seinää oli ikkunan alta purettu peilin kuljetusta varten. (Pietarin toiseksi suurin yhtenäinen peili muuten sijaitsee suuriruhtinas Vladimirin palatsissa, joka sekin on aivan mahtava vierailukohde.)

Pietarin suurin yhteinäinen peili (1906). Kuva: Anu Rämä

Risteilijä Auroran laukaus

Kun kurkistaa ulos peilisalin ikkunasta rantakadulle, niin jalkakäytävällä näkyy Aurora-laivan muistomerkki. Tältä kohdalta Neva-jokea Aurora pamautti lähtölaukauksen Lokakuun vallankumoukselle ja Talvipalatsin valtaukselle.

Näköala Rumjantsevin palatsista Nevalle. Kuva: Anu Rämä

”Punainen herttuatar”

Jevgeni Leuchtenbergin tytär ensimmäisestä avioliitosta oli Darja (Dolly), joka muutti Englantilaisen rantakadun palatsiin, kun oli saanut opiskelunsa Leidenissä päätökseen. Darja avioitui ruhtinas Kotshubein kanssa ja avioparille syntyi poika ja tyttö. Muutaman vuoden päästä Kotshubeit erosivat. Ruhtinas Kotshubei jäi palatsiin lasten kanssa ja Darja meni melko rivakasti uusiin naimisiin. Uusi puoliso oli sota-aluksen kapteeni. Dollyn kertomuksen mukaan parin kohtaaminen tapahtui Itämerellä, kun tulevat puolisot näkivät toisensa vastaan tulevissa laivoissa. Kapteeni oli bongannut Dollyn kiikarilla ja lähettänyt veneen noutamaan kaunotarta. Tämäkin liitto oli vain parin vuoden pituinen. Dolly jäi Eurooppaan, mutta helmikuun vallankumouksen jälkeen hän palasi Petrogradiin ja löysi sieltä kolmannen miehensä, joka oli Itävallan kansalainen. Kielitaitoisena henkilönä Dolly meni töihin Yleisen kirjaston ulkomaisten kirjojen osastolle. Dollyllä oli surkea loppu. Ulkomaisista yhteyksistä epäiltynä ja vakoilusta syytettynä hänet teloitettiin pahimman terrorin aikana vuonna 1937. Hän oli tuolloin 67-vuotias.

Nikolai Petrovitsh Rumjantsev (1754-1826). Kuva: Anu Rämä

Monipuolista nähtävää museon näyttelyissä

1900-luvun alun asuun kunnostettujen salien lisäksi Rumjantsevin palatsissa on esillä Leningradin sota-ajasta kertova museo sekä hieno 1920-luvun NEP-kauden näyttely (joka kesällä 2019 oli väliaikaisesti suljettu). Myös 1930-lukua esitellään museossa. Lisäksi palatsin neljännessä kerroksessa on vuonna 2017 avattu näyttely ”Kommunalka-paratiisi eli väkinäistä yhteiseloa”. Näyttelyyn on rekonstruoitu 4 kommunalka-asuntoa eri vuosikymmeniltä. Näyttelyn vartijamummon isoisä oli muuten ollut vepsäläinen. Mummo oli näkevinään yhtäläisyyttä itsensä ja minun suomalais-ugrilaisessa ulkonäössä. On pakko todeta, että mummo näytti paljon hienostuneemmalta kuin meikäläinen.

Kassan lähellä alakerran naisten buduaarissa on esillä tsaarinaikaisten ohjeiden mukaan valmistettuja hajuvesiä – käykääpä haistelemassa. Saa niitä ostaakin.

 

Oletko jo lukenut Pietari-hullu Anu Rämän aiemmat kirjoitukset?

Akateemikko Ivan Pavlovin asuntomuseo

Kulkukoiran kellari

Taurian palatsi

Sirkustaiteen museo

Leave a Reply