Kuuden kuukauden harjoitteluni Pretorian suulähetystössä on tullut päätökseen, ja on aika jättää hyvästit ihanille kollegoille. Olen ensisijaisesti avustanut suurlähetystön tiede- ja koulutuserityisasiantuntijaa, mutta olen saanut myös koordinoida maakuvatutkimusprojektia ja toiminut aktiivisesti viestintätiimissä. Harjoitteluni on ollut täynnä uuden oppimista ja oivalluksia, joten tässä niistä muutamia.

Harjoittelu korona-aikana

Kun saavuin, Etelä-Afrikassa oli voimassa ulkonaliikkumiskieltoja öisin ja muun muassa alkoholin myyntiä rajoitettiin. Näistä rajoituksista on harjoitteluni aikana luovuttu, mutta koko ajan julkisilla paikoilla on ollut maskipakko ja kaikkien kauppojen edessä on käsidesiteline. Vaikka onkin tuntunut siltä, että yleinen suhtautuminen koronaan Etelä-Afrikassa on rennompaa, noudatetaan täällä kuitenkin hyvin paikallisia sääntöjä ja rajoituksia.

Kvantitatiivistä ja kvalitatiivistä maakuvatutkimusta 

Tutkimustulokset yllättivät. Tutkimuskyselyn valmistelun aikana olimme huolissamme, että paikalliset eivät tietäisi mitään Suomesta. Paljon ihmisillä kuitenkin oli mielikuvia ja erityisesti positiivisia mielikuvia Suomesta. Paikallisten virheellisetkin mielikuvat Suomesta olivat yleensä muihin Pohjoismaihin liittyviä asioita. Hauskinta minusta oli, että tunnettuja suomalaisia kysyttäessä joku oli nimennyt Matt Damonin (jolla siis kylläkin on suomalaisia sukujuuria). Suurena Euroviisufanina sydäntäni lämmitti ja yllätti myös se, että jollekin tuli ensimmäisenä Suomesta mieleen Euroviisut.

Tein myös puolitietoisesti kvalitatiivista maakuvatutkimusta, kun Uberillä kulkiessani keskustelin kuskien kanssa. Kun suomalaisuuteni nousi keskustelussa esille, hämmästyksekseni sain lähes poikkeuksetta jonkinlaisen kommentin Suomesta. ”Aa, Suomi! Maailman puhtain maa.” ”Miten te siellä talvella tiedätte syödä oikeaan aikaan, kun aurinko ei nouse normaaliin aikaan?… Ette te varmaan syö tai tee töitä talvisin… Te vain nukutte, kun on koko ajan pimeää.” ”Te suomalaiset puhutte hyvää englantia.” ”No, sä oot sit varmaan tottunut näihin kylmiin säihin.” Ulkolämpötila oli tuolloin 23 astetta.

Etelä-Afrikassa ei olekaan aina kuivaa ja kuumaa

Yksi asia mikä pääsi myös yllättämään oli, kuinka kylmää täällä on, etenkin sisätiloissa. Keväällä (syys-marraskuussa) oli iltaisin ja öisin niin kylmää, että villasukat tulivat todellakin tarpeeseen. Ensimmäisen kuukauden ihmettelin miten huoneeni, jonka ikkunat ovat etelään päin, ei lämmennyt edes aurinkoisen päivän aikana. Jossain vaiheessa tajusin, että aurinko paistaakin täällä pohjoisesta.

Noora Kovalainen