Road Trip Etelä-Afrikan tapaan

Paras tapa kartoittaa Etelä-Afrikan huikeaa monimuotoisuutta ei ole kymmenen kilometrin korkeudessa jylisevä suihkukone vaan maantie. Viime vuonna, kahden Etelä-Afrikassa vietetyn vuoden jälkeen, otimme perheeni kanssa askeleen kohti unelmamme toteuttamista. Ajatuksissamme siinsi tarunhohtoinen Kapkaupunki, tuo lupausten kaupunki.

Minut, mieheni ja kaksi lastamme kuljettaisi Kapkaupunkiin Kosla. Kosla on jo parhaat päivänsä nähnyt kulkuneuvo, jota olimme huollatuttaneet vuoden päivät. Koska kaikki Koslan osat (moottoria ja vaihdelaatikkoa lukuun ottamatta) oli jo vaihdettu, Koslan piti olla iskukunnossa.

Keskellä aavikkoa

Road Tripimme toisena päivänä ja noin tuhannen ajokilometrin jälkeen Kosla päätti, että yhteistyö loppuu siihen. Saavuimme lauantai-iltapäivällä keskellä Karoon aavikkoa sijaitsevaan pieneen kaupunkiin.

Kosla ei halua enää jatkaa matkaa. Kuva: Heidi Havansi
Kosla ei halua enää jatkaa matkaa. Kuva: Heidi Havansi

Huoltoasemalla törmäsimme mekaanikkoon, kutsutaan häntä vaikka Mikoksi, joka sai leipänsä kaltaistemme matkalaisten auttamisesta. Mikko Mekaanikko tutki potilaan ja totesi soitettuaan varaosaliikkeeseen, että tarvittavia osia ei löytyisi kaupungista. Varaosat olisi voinut tilata vasta maanantaina, ja niiden saapuminen kaupunkiin olisi kestänyt.

Asetimme kaiken korkeimman haltuun. Vakuutusyhtiöstä ei ollut apua, emmekä me voineet jättää rikkinäistä Koslaa keskelle Karoon aavikkoa (nyyh). Koska minulla oli lomaa vain viikon verran, suunnittelemamme tutkimusretki valtamerten huuhtomaan Kapkaupunkiin oli vaihtumassa viikon nalkissa olemiseen keskellä-ei-mitään.

VIP-saattue Kapkaupunkiin

Mikko Mekaanikko teki meille tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä. Hän suostui korvausta vastaan hinaamaan Koslan köyden päässä Kapkaupunkiin. Niinpä sunnuntaiaamun valjettua minikuormurin kokkaan asettui nelihenkinen perheemme, ja rattia pyöritti Mikko Mekaanikko. Mekaanikon apulainen istui Koslan kuljettajan paikalla.

Näin arvovaltainen saattueemme eteni viidensadan kilometrin matkan halki aavikon, viiniviljelysten ja läpi vuoriston, jonka toisella puolella alkoi meri-ilmasto. Kapkaupunki häämötti!

Saapumisen hetkellä Kapkaupungin peitti harmaa tihkusade. Vetinen ilma kuvasi hyvin tuntemuksiamme, koska jouduimme jättämään Koslan autonkorjaajan hoiviin. Mikko Mekaanikko lohdutti meitä, että Kosla olisi Sami Serkun taitavissa käsissä.

Kapkaupunki ja Pöytävuori maailmanpyörästä käsin. Kuva: Heidi Havansi
Kapkaupunki ja Pöytävuori maailmanpyörästä käsin. Kuva: Heidi Havansi

Majatalo, joka oli enemmän kuin majatalo

Kun tulimme majataloon, taivas kirkastui. Siitä lähtien aurinko syleili meitä viisi päivää peräkkäin – mikä on Kapkaupungissa poikkeuksellista. Matti ja Maija toivottivat sekalaisen seurakuntamme tervetulleeksi heidän kotiinsa, joka toimi myös majatalona. Vaikka tapasimme tuolloin ensimmäistä kertaa Matin ja Maijan, on kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään. Välillämme vallitsi yhteys.

Matti ja Maija tiedustelivat, missä kulkuneuvomme on. Kerroimme sen olevan Sami Serkun korjattavana – kuka tietää kuinka pitkään.

Matkabudjettimme oli kärsinyt jo kaksi kovaa iskua. Kiitos hinauksen ja Koslan korjauttamisen, auton vuokraus ei olisi tullut enää kysymykseen. Olimme kaipauksemme kaupungissa ilman kulkuneuvoa.

Kuin ihmeen kautta Matti ja Maija tarjosivat omaa autoaan käyttöömme. Katsoimme mieheni kanssa toisiimme hämmästyneinä ja kiitimme nöyrinä ja iloisina. Hurautimme läheiseen ostoskeskukseen hankkimaan täytettä kurniviin vatsoihimme ja olimme helpottuneita, että välitön ongelma oli ratkennut. Huomispäivän ongelmat olivat vielä liian kaukana murehdittaviksi.

Hyvien tekojen kaupunki ja Hyväntoivonniemi

Seuraavana päivänä Matti ja Maija sanoivat käyneensä täyttämässä Kevyen tankin ja ilmoittivat, että Kevyt oli valmis astumaan palvelukseemme. Kevyt oli Matin ja Maijan kerrassaan neuvokas luottopalvelija. Matti ja Maija opastivat antamaan tarpeen mukaan Kevyelle lisää polttoainetta ja kertoivat, että Kevyt oli valmis tutkimusretkille kanssamme.

Niinpä minä, mieheni ja lapsemme hyppäsimme Kevyen kyytiin. Seuraavan viiden päivän aikana Kevyt kuljetti meidät nikottelematta Kapkaupungin rantaviivalle, Pöytävuoren juurelle ja satumaiselle Hyväntoivonniemelle. Kun kiersimme Hyväntoivonniemen kärkeä ja ihastelimme Afrikan mantereen pudottautumista valtamereen, Kevyen tankin mittari ei edes heilahtanut.

Lähdön hetki

Koitti aika, jolloin Sami Serkku taustajoukkoineen oli saanut Koslan tiekuntoon. Kun vierailumme Kapkaupungissa ja ennen kaikkea Matin ja Maijan luona oli lopussa, tunsimme yhtä aikaa haikeutta ja täyttymystä.

Matka, jolle olimme lähteneet, oli lunastanut kaikki odotuksemme ja enemmänkin. Se oli ollut tuhatverroin antoisampi kuin olimme voineet kuvitella. Etelä-Afrikka oli sulkenut meidät lämpimään syliinsä.

(Tarinan tapahtumat ovat tosia, mutta henkilöiden ja autojen nimet on vaihdettu eteläafrikkalaisten sydämellisyyden alleviivaamiseksi.)

Hyväntoivonniemen uloin kärki - edessä sininen äärettömyys. Kuva: Heidi Havansi
Hyväntoivonniemen uloin kärki – edessä vain sininen äärettömyys. Kuva: Heidi Havansi

Leave a Reply