Suomalaisia yrittäjätarinoita Yhdysvalloissa – Gustaf Nybom

Tiesittekö, että Napa Valleyn kuuluisalla viinialueella on suomalaisia juuria? San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevan Napan laakson ensimmäinen kaupallinen viinitarha perustettiin 1858, mutta vasta helsinkiläisen merikapteenin Gustaf Nybomin 1879 perustama Inglenook teki Napan viineistä tunnettuja ympäri maailman.

Inglenookin päärakennus on entisöity entiseen loistoonsa.Inglenookin päärakennus on entisöity entiseen loistoonsa.

Hieman karrikoidusti voidaan siis sanoa, että suomalainen Nybom on Napa Valleyn viinialueen isä. Tästä herääkin kysymys, mitä ihmettä suomalainen yrittäjä teki Yhdysvaltain länsirannikolla tähän aikaan ja mitä voimme oppia siitä, mitä he ovat täällä tehneet. Oikea vastaus jälkimmäiseen on paljonkin, erityisesti asenteen ja ennakoinnin osalta.

Merenkulkijasta sarjayrittäjäksi ja viinitilalliseksi

Kapteeni Nybom oli hyvin mielenkiintoinen ja värikäs henkilö, vaikuttaja ja sarjayrittäjä. Nybom (synt. 1842) suoritti teini-ikäisenä merenkulun tutkinnon Helsingissä, jonka jälkeen hän lähti Yhdysvaltain länsirannikolle luomaan tulevaisuutta.

Gustaf Nybom, Suomalainen sarjayrittäjä.
Gustaf Nybom, Suomalainen sarjayrittäjä.

Karismaattinen johtajaluonne toi Nybomin komentoon ensimmäisen oman aluksen jo 21-vuotiaana. Nybom otti riskejä ja laati matkoillaan pohjoiseen ensimmäisiä Alaskan vesien merikortteja. Bisnesidea oli laivata kullankaivajia ja näiden varusteita Kaliforniasta Alaskaan ja tuoda turkiksia Alaskasta etelään. Nybom lainasi rahaa toiselta alueella menestyneeltä suomalaiselta, Lauri Kovalaiselta, ja perusti muutaman partnerin kanssa Alaska Commercial Companyn, joka kasvoi hyvin nopeasti suureksi varustamoksi ja kauppahuoneeksi. ACC on itse asiassa edelleen Alaskan suurin sekatavarakauppa, paikallinen K-Rauta, tosin ei enää suomalaisomistuksessa.

Nybomilla oli erinomaiset suhteet Venäjälle, ja merkittävä osa turkiksista päätyikin Pietariin. Nybom toimi myös pitkään Venäjän konsulina San Franciscossa ja oli tässä ominaisuudessaan keskeisiä myötävaikuttajia Alaskan siirtymisessä Yhdysvaltojen hallintaan 1867. Mainittakoon, että kaupasta on huhtikuussa 2017 kulunut tasan 150 vuotta ja että hinta oli naurettavat 7,2 miljoona dollaria (nykykurssin mukaan noin 125 miljoonaa USD).

ACC:n mainos kullankaivajille vuodelta 1897
ACC:n mainos kullankaivajille vuodelta 1897.

ACC menestyi ja Nybomista tuli aikansa suurimpia turkiskauppiaita, ja hän rikastui nopeasti. Tarinan mukaan hänellä oli varoja kymmenien miljoonien dollarien arvosta, joka tänään vastaa satoja miljoonia. Kosmopoliittina hän oli kiinnostunut viineistä. Kuultuaan Krugin tilasta Napassa hän osti vuonna 1879 Inglenookin tilan ja sitä ympäröineet maa-alueet Napan Rutherfordissa, ja muutama vuosi myöhemmin vielä neljä kertaa enemmän maata.

Tarina kertoo, että Niebaum olisi halunnut ostaa viinitilan Ranskasta, mutta hänen amerikkalaissyntyinen vaimonsa kieltäytyi pitkistä merimatkoista. Tähän aikaan Nybom amerikkalaisti nimensä foneettisesti Gustave Niebaumiksi.

Ylpeys ennen kaikkea

Niebaum oli toiminnassaan pedantti vaatien aina parasta ja korkeaa laatua kaikessa mitä teki. Inglenookin motoksi muodostui “Pride, not profit”, joka kuvastaa hyvin Gustaven asennetta myös viinin tekemisessä. Viinintuotannossa vain parhaat virheettömät rypäleet kelpasivat, mikä oli siihen aikaan uutta ajattelua. Hän alkoi kehittää viinitilaansa eurooppalaisella mallilla – “Bordeaux style winemaking” – ja matkusti Ranskaan ja muualle Eurooppaan useita kertoja oppimaan viinintekoa ja hankkimaan kirjallisuutta ja uusia lajikkeita. Tilalla on edelleen Niebaumin perintönä yli 600 viinikirjaa. Niebaum rakennutti Inglenookiin suuren linnamaisen päärakennuksen, joka valmistui 1883 sekä sen kylkeen tuotantolaitokset, jotka ovat edelleen paikallaan.

Napa Valleyn alueen ensimmäinen viinin maistamis- ja analysointihuone on osa Inglenookin päärakennusta, ja se on rakennettu ehkä Niebaumin merenkulkutaustan takia merikapteenin hytin muotoon. Se on edelleen paikallaan päärakennuksen sisääntuloaulan oikealla puolella.

Inglenookin maistamishuone, joka oli Napa Valleyn ensimmäinen. Nybomin kuva seinällä.
Inglenookin maistamishuone, joka oli Napa Valleyn ensimmäinen. Nybomin kuva seinällä.

Ponnistelujen kautta maailmanmaineeseen

Inglenookin ja Niebaumin ponnistelut tuottivat tulosta. Vuoden 1899 Pariisin maailmannäyttelyssä Inglenookin viinit voittivat ranskalaisten kauhuksi useita pääpalkintoja. Napan alueen maine viinituottajana alkoi etabloitua maailmalla. Inglenookin viinejä tarjottiin mm. Washingtonin Valkoisessa talossa.

Niebaumin kuoltua vuonna 1908 hänen leskensä jatkoi Inglenookin perinnettä ja viinintekoa. Yhdysvaltain kieltolain aikana (1920–1933), jolloin alkoholin valmistus, kuljetus ja myynti oli kiellettyä, Inglenook oli harvoja viinitiloja, jotka säilyivät hengissä – viinin tekemisen sijaan rypäleitä markkinoitiin ruokakauppoihin.

Kieltolain jälkeen toimintaa jatkoi Niebaumin vaimon siskonpoika John Daniel Jr., jonka Gustaven vaimo oli adoptoinut. Laatu pidettiin Danielin aikakaudella edelleen suuressa arvossaan ja tilalle tuotiin eurooppalaisia asiantuntijoita jakamaan tietoa. Daniel oli erinomainen viinintekijä, joka otti käyttöön koko Napa Valleyn alueelle oman “appellation”-järjestelmän ja toimi monelle Napan viinitilalle mentorina.

Mainittakoon, että Inglenookin vuoden 1941 Cabernet Savignonia pidetään yhtenä maailman parhaista koskaan valmistetuista viineistä. Se saavutti vuonna 1990 täydet 100 pistettä Wine Spectatorin asteikolla. Kun muut tällä listalla olevat viinit ovat mm. Château Margaux, Château Petrus ja Château Lafite, tätä saavutusta osaa arvostaa.

Kieltolaki oli pitkäksi aikaa muuttanut amerikkalaisten kulutustottumuksia siten, että viinien tilalle haluttiin väkeviä, ja hyvästä laadustaan huolimatta viinituotanto ei ollut kannattavaa. Lopulta loistava viinintekijä, mutta hieman heikompi liikemies Daniel Jr joutui 1964 myymään sekä tilan että Inglenookin nimen suurille kasvottomille rypäleentuottajille.

Tilan uusi omistaja – Francis Ford Coppola

Gustave Niebaumin elämäntyö Napassa oli valua hukkaan, mutta tilan ja perinteen pelasti elokuvatuottaja Francis Ford Coppola, joka osti osan alkuperäisestä tilasta Kummisetä-elokuvasta saamallaan tuotolla vuonna 1975. Ajoitus oli mitä parhain, sillä juuri samaan aikaan amerikkalaiset alkoivat siirtyä kulutustottumuksessaan yhä enemmän viineihin. Napan toinen tuleminen oli nurkan takana, ja jälleen Niebaumin perinne muodostui keskeiseksi muutosvoimaksi.

Coppolan perhe on tämän jälkeen määrätietoisesti kasvattanut omistustaan Napassa sekä tuottanut tilalleen parhaita viinitekijöitä. Vuonna 1995 Coppola pystyi ostamaan takaisin Inglenookin vanhan päärakennuksen sekä viimeiset Niebaumin aikaisemmin omistamat maa-alueet (kertoman mukaan Dracula-elokuvan voitoilla). Nykyään perheellä on hallussaan koko Niebaumin alkuperäinen maaomistus sekä lisäksi toinenkin viinitila naapurilaaksossa Sonomassa. Inglenookin päärakennus on entisöity alkuperäiseen asuunsa ja viinintuotanto on jälleen palannut tilalle.

Vuoden 1975 jälkeen Coppolan viinit tunnettiin nimellä Niebaum-Coppola Winery sekä muutaman vuoden Rubicon Estate -nimellä. Vasta vuonna 2011 Coppola pystyi ostamaan takaisin alkuperäisen Inglenook-tavaramerkin, joka oli elänyt varsin vaihtelevaa elämää eri omistajien alaisuudessa. Siitä lähtien Gustave Niebaumin elämäntyö on tunnettu jälleen alkuperäisellä nimellään – Inglenook on palannut juurilleen.

Inglenook ja Coppolan perhe arvostavat todellakin viinitilansa suomalaisia sukujuuria, ja kapteeni Niebaumin perintö ja elämäntyö esitellään vieraille monin tavoin. Jokainen tarina Niebaumista ja hänen työmenetelmistään ja asenteesta huokuu arvostusta. Kuten Coppola asian ilmaisee “Heritage is everything. If you have heritage and respect it, it is an endless source of inspiration”. Tilaa ja viinejä esittelevät sommelierit kertovatkin lukuisia varsin viihdyttäviä tarinoita Niebaumista ja hänen perheestään.

Mitä tästä opimme? Gustaf Nybomilla oli unelma, kyky kertoa tarina ja halu tehdä runsaasti ennakoivaa taustatyötä. Hän luotti laatuun sekä oli tarpeeksi nöyrä pyytämään apua. Nämä opit pitävät sellaisenaan edelleen paikkaansa. Nybomin elämäntyö on hyvä esimerkki siitä, millä asenteella suomalaisyrittäjien kannattaa tulla Yhdysvaltain markkinoille tänäänkin.

Leave a Reply