Talvi yllätti washingtonilaisen… taas!

1

Näin kevään hiipiessä hiljalleen Washingtoniin on mukava muistella mennyttä talvea. Aikahan tunnetusti kultaa muistot.

Kun aloitin työni kolmisen vuotta sitten täällä Washingtonissa, minulle vakuuteltiin, että juu läpi talven pystyy pyöräilemään, ja ei täällä lunta tule. En nyt ihan allekirjoita tätä väittämää.

Kaksi kuvaa suurlähetystön takapihalta. Kuvat otettu samasta paikasta ja kuvien välillä ainoastaan 24h eroa.
Kaksi kuvaa suurlähetystön takapihalta. Kuvat otettu samasta paikasta ja kuvien välillä ainoastaan 24 tuntia eroa.

Monelle suomalaiselle on huvittavaa seurata, miten porukka täällä rapakon takana ei tunnu ymmärtävän lumen päälle ollenkaan. Paikallisten snow-how vaihteleekin suuresti paikkakunnittain.

Washington ei todellakaan ole paikkakunta, jossa talvien odotetaan olevan runsaslumisia tai viiltävän kylmiä. Kesällä paikka on kuin tropiikki, ja kaupunki muutenkin sijaitsee Lissabonin kanssa samoilla leveysasteilla. Lunta on kuitenkin tuprutellut joka talvi.

Washingtonissa paikalliset virastot sulkevat omat toimipisteensä, mikäli lunta näyttää tulevan. Samoin tekevät koulut. Näitä kutsutaan snowdayksi tai lumipäiviksi, ja niitä tulisi olla vuodessa maksimissaan noin viisi, mutta viime vuosina niitä on ollut enemmän.

Muutaman kerran virastojen sulkemisesta on ilmoitettu jo edellispäivänä, kun sääennusteet ovat näyttäneet lumisilta. Lunta ei aina kuitenkaan ole tullut ja se vasta on hihityttänyt.

Eräänä päivänä suurlähetystön pihalle oli ilmaantunut lumiukko.
Eräänä talvisena päivänä suurlähetystön pihalle oli ilmaantunut lumiukko.

Kaikkeen tähän on kuitenkin syynsä. Washingtonia ei ole rakennettu lumisille olosuhteille. Paikallinen aurauskalusto on vähäistä eikä talvirenkaita käytetä. Vaikka itse osaisi suomalaisena ajaa lumessa, niin osaavatko muut? Kaiken lisäksi lumisade voi olla hyvin rankkaa ja joskus sataa jäätä, mikä lisää haastetta ulkona liikkumiseen.

Oman ongelmansa aiheuttavat vesiputket ja niiden jäätymiset, sähköjohdoista puhumattakaan.

Moni Suomessa varmaan näki uutisissa, kuinka tammikuussa 2016 Snowzilla, eli virallisemmin lumimyrsky Jonas, piiskasi Yhdysvaltojen itärannikolla parin päivän ajan. Tuttuja varmaan ovat myös kuvat ruokakauppojen kaaoksesta, jossa ainakin vessapaperi, vesi, leipä ja alkoholi tuntuivat käyvän kaupaksi. Kyllä siinä itsellekin tuli hieman hymy huuleen, kun kassajonossa katseli kanssakärsijöiden kärryjä.

Huvittuneena kollegan kanssa matkasimme ruokakaupasta kotia kohti keskustellen paikallisesta liioittelusta. ”Tarkistakaa taskulamppujen paristot! Täyttäkää jääkaappi ja amme vedellä!” Puuh, kyllä me suomalaiset ymmärretään lumen päälle!

Pyörä naapurustossa. Lunta tuli hitusen.
Pyörä naapurustossa. Lunta tuli tasaisesti lisää noin 24 tunnin ajan kuvanottohetken jälkeen.

Oma hymy ja hihitys kyllä hyytyivät huomatessani, ettei kotona hanasta tullutkaan vettä lumimyräkän alettua. Onneksi olin hieman pitkin hampain täyttänyt vesipulloja jääkaappiin varmuuden vuoksi. Kyse ei kyllä ollut vesiputken jäätymisestä, vaan putki oli mennyt korjaustöissä rikki jossain päin omaa naapurustoani.

Muutaman kerran tuli kiiteltyä, että annoin paikallisviranomaisten kehotuksille periksi ylpeydestäni huolimatta. Vesi onneksi saatiin päivän aikana takaisin päälle ja sen suuremmalta vaivalta vältyttiin.

Lumipeitteinen Washington on kyllä kaunis ja washingtonilaisten suhtautuminen lumeen on omalla tavallaan ihailtavaa. Snowzilla alkoi perjantai iltapäivänä ja viimeiset hiutaleet satoivat lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Lunta tuli paikoittain yli 70cm.

Yksi Washingtonin vilkkaimista väylistä Wisconsin Avenue toimi Snowzillan aikaan kävelykatuna.
Yksi Washingtonin vilkkaimista väylistä, Wisconsin Avenue, toimi Snowzillan aikaan kävelykatuna.

Suurin osa ruokakaupoista oli kiinni, mutta osa majoitti työntekijänsä läheisiin hotelleihin, jotta kaupat pystyivät pitämään ovensa auki. Kun lauantaina kävin pienellä kävelyllä, aina niin kiireiset washingtonilaiset olivat yhtä hymyä ja lapsekasta iloa. Perheet olivat pulkkamäessä ja lumienkeleitä näkyi joka kadunnurkassa. Autoja kinoksista kaivellessaan naapurisopu ja ilo olivat ylimmillään.

Tätä iloa varmaankin lisäsi vielä maanantain ja tiistain lumipäivät, jolloin moni paikallinen työntekijä sai nauttia vielä muutamasta ylimääräisestä vapaapäivästä.

Maassa maan tavalla ei ehkä nyt tähän ihan sovi, mutta kesää odotellessa. Silloin taas washingtonilaiset saavat hihitellä, kun kesä yllättää suomalaisen. 40-asteen helteessä ja kosteusprosentin hipoessa yhdeksääkymmentä käy olo hieman tukalaksi. Washingtonilainen varmaan kummastelisi kuinka Suomessa tuulettimet loppuu kaupoista lämpötilan noustessa lähelle kolmeakymmentä.

Meitä on moneen junaan, voisi joku tähän todeta.

PS. Löydät hienon timelapse-videomme Snowzilla myrskystä YouTube -kanavaltamme.

Kommentit

Keijo Koli 6 vuotta sitten

Siellä Atlantin takana ihan kaikkea on näköjään enemmän.