Toronton tähtisadetta kansainvälisten elokuvajuhlien aikaan

Joka syksy torontolaisten päät menevät pyörälle ja polvet heikoiksi, kun TIFF, Toronton kansainvälinen elokuvajuhla, saapuu kaupunkiin. Elokuvan ystävät ovat hurmioissaan, samoin kuin julkkisten bongaajat, selfie-kuvien ottajat ja jotkut harvat nimmareiden metsästäjät. Seurapiiritoimittajat vaahtoavat tapahtumasta innoissaan, muut pyrkivät olemaan viilipyttyjä, jotka seuraavat sivusta mukamas puolikiinnostuneina ja ironisina kaupunkiin tulleita valkokankaan tähtiä.

Tähtiloistoa ja tapahtumia

Soraääniltä ei vältytä, liikenne puuroutuu elokuvatähtiä kuljettavien mustien Cadillac-karavaanien takia, katuja suljetaan ja hotellihinnat nousevat pilviin, sikäli kun huoneita on edes saatavilla festivaalin aikaan. Lipunhaltijoiden tai viime hetken lippuja norkoilevien jonot kiemurtelevat ruuhkauttaen jalkakäytävät, puhumattakaan faneista, jotka sankoin joukoin toivovat näkevänsä edes pienen vilauksen ihailunsa kohteesta. Festivaalia arvostellaan myös lippujen korkeista hinnoista ja Hollywoodin palvomisesta, vaikka ohjelmistossa oli esimerkiksi tänä vuonna elokuvia yli seitsemästäkymmenestä maasta.

Tähdet saapuvat paikalle asiaankuuluvalla tavalla eli maasturilimusiineilla. Kuva: Laura McSwiggan.

Hollywoodin tähdet ovat odotetuimmat vieraat, ja vieraslistaa vatvotaan hyvissä ajoin ennen festivaalin alkua. Spekulointi on viihdetoimittajien työtä jo viikkoja ennen festivaalin alkua, sillä festivaali antaa tietoa tipoittain, pitäen itsensä otsikoissa mahdollisimman pitkäjänteisesti. Festivaalin alettua kaikki itseään kunnioittavat kanavat raportoivat punaisilta matoilta unohtamatta kysyä tähdiltä, kuka on suunnitellut heidän juhlatamineet. Tämän lisäksi lehdet kertovat parhaat paikat näyttelijöiden bongaamiseen ravintoloissa, kylpylöissä, kuntosaleilla ja joogastudioilla.

Mitään takeita suosikkinsa näkemiseen ei tietenkään ole, kun jutut perustuvat loppupeleissä juoruihin. Kaupungin suurin sanomalehti, Toronto Star, on jostain syystä lopettanut kaupungilla incognitona liikkuvien tähtien kuvien julkaisemisen lauantain viihdeosastolla. Ehkä festivaalilla, joka haluaa, että tähdet viihtyvät Torontossa, on ollut sormensa pelissä…

Festivaaliin liittyy myös sadat vastaanotot ja niiden lisäksi muut riennot, jotka on kätevä järjestää, ’kun kerran kaikki julkkikset ovat jo Torontossa’, kuten Toronton muotiviikon henkilökuntaan kuuluva henkilö totesi. Viihdetoimittajat julkaisevat tietoja vastaanotoista ja tästä syntyy hauska lieveilmiö, kun kaikki juhlista kiinnostuneet kuokkavieraat yrittävät vakuuttaa ovimikot siitä, että heidän kuuluisi päästä sisään. Oletettavasti, ’ettekö te tiedä kuka minä olen’ on vilkkaassa käytössä, ja koska aina silloin tällöin onnistaa, yrittäjien määrä ei vähene. Jos ei muuta, voi ainakin jälkeenpäin kehua, että sai rukkaset George Clooneyn portsarilta.

Kärsivällisiä odottajien katukäytävittäin. Kuva: Laura McSwiggan.

Suomalaiselokuvat vahvasti esillä

Vaikka Hollywoodin tähdet vievät suurimman osan huomiosta, riittää sitä muillekin. Suomi on edustettuna festivaaleilla melkein vuosittain ja elokuvien taso on korkea. Pirjo Honkasalon ja Kaurismäen veljesten elokuvat ovat nykyään automaattisesti huippuohjaajien Masters-sarjassa. Useammin kuin kerran festivaalilla käyneiden ohjaajien määrä on myös kasvussa, ja esimerkiksi Dome Karukoskella on jo luottofanit, jotka käyvät katsomassa kaikki hänen elokuvansa. Napapiirin sankarit, Leijonasydän ja Mielensäpahoittaja ovat saaneet maailmanensi-iltansa Torontossa.

Jalmari Helander, festivaalilla nähtyjen Rare Exports ja Big Game -elokuvien ohjaaja, sai molemmissa näytöksissä rocktähden vastaanoton vankkumattomilta ihailijoiltaan. Big Game tuli kolmanneksi Midnight Madness -sarjan yleisöäänestyksessä kolme vuotta sitten. Tämän vuoden suomalaiselokuvat, Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen, Teemu Nikin Armomurhaaja ja Zaida Bergrothin Miami olivat mielenkiintoinen katsaus suomalaisen nykyelokuvan monipuoliseen tarjontaan. Kaikki kolme huomioitiin jo ennen festivaalin alkua, mikä on hieno saavutus, kun huomiosta kilpailee yli kolmesataa elokuvaa.

Yleisö tekee festivaalin

Yleisön reaktiot ovat paljon estottomampia ja hauskempia kun he katsovat muita kuin pohjoisamerikkalaisia elokuvia. Kaikkein parhaimpia ovat intialaiset elokuvat, joissa Bollywood-tähden ilmestyminen näyttämöllä voi aiheuttaa jopa kymmenminuuttisen manian salamavalojen räiskyessä korviahuumaavan melun säestyksellä. Kun vihdoin lauma saadaan taltutettua, jostain kuuluu ’I love you!’ -kiljahdus, ja rieha taas alkaa.

Festivaalikuhinaa Toronton kaduilla. Kuva: Laura McSwiggan.

TIFF saakin kiitosta siitä, että se ei eristä elokuvatähtiä yleisöltä. Vuosien varrella festivaalin yleisö on saanut Oscar-voittajan ennustajan maineen. Kilpailusarjojen lisäksi kuka tahansa voi äänestää yleisön suosikkia. Tulivaunut, Sisärengas, American Beauty ja Slummien miljonääri voittivat yleisöäänestyksen ja saivat parhaan elokuvan Oscarin. Moni muu voittaja on joko valittu parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaaksi tai saanut Oscarin jossain muussa kategoriassa. Festivaalin ajoitus voi myös olla osatekijä – TIFF:ssä niitetty maine ei ehdi haihtua ennen Oscareihin valmistautumista. Tänä vuonna jännitetään siis saako yleisöpalkinnon voittanut englantilaisen Martin McDonagh’n ohjaama Three Billboards Outside Ebbing, Missouri, jonkun Oscar-ehdokkuuden.

Leave a Reply