Tämä on hyvä hetki kirjoittaa Yhdysvaltain presidentinvaaleista, sillä Wisconsinin ja New Yorkin esivaalit saattavat jäädä historiaan ratkaisevana käännekohtana vuoden 2016 vaaleissa. Näissä vaaleissa näin on toki voinut sanoa jo usein, mutta tällä kertaa huhut ja ennakkoarviot aavistivat oikeaa kärkiehdokkaiden kompastelusta. Perässähiihtäjät ja kirittäjät eivät vielä ole valmiita luovuttamaan.
Otetaan kuitenkin ensin askel taaksepäin. Mistä on kyse ja miksi se koskettaa suomalaisia?
Yhdysvaltain presidentin valta ja mahti
Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta maailman kolmanneksi suurin demokraattinen tapahtuma Intian kansallisten vaalien ja europarlamenttivaalien jälkeen. Kuitenkin Yhdysvaltain presidenttiys on yhä monella tavalla merkityksellisin yksittäisen henkilön saavutettavissa oleva virka. Presidentin valta kotimaassa sen enempää kuin Yhdysvaltain valta maailmassa ei ole rajaton, mutta etenkään ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Yhdysvaltain presidentillä ei ole vertaista. Suomelle korvaamattoman tärkeä selkänoja, sääntöpohjainen maailmanjärjestys, perustuu yhä pitkälti Yhdysvaltain toimimiseen yhtenä tämän järjestyksen kulmakivenä. Ei ole meillekään lainkaan yhdentekevää, mitä Yhdysvaltain presidentti ajattelee maansa roolista esimerkiksi Euroopan turvallisuudessa tai kansainvälisessä kaupassa.
Presidentinvaalit ovat myös hyvä ilmapuntari monelle muulle asialle tavallisten yhdysvaltalaisten maailmankuvasta ja arvoista jopa tietyssä määrin länsimaisen demokratian tilaan. Suomen vaaleissa liikkuvat rahasummat ovat kokoommekin suhteutettuna pikkuriikkisiä verrattuna USA:n vaaleihin, mutta mediaympäristömme on yhtälailla murroksessa ja politiikan pitkään säilyneet lainalaisuudet on meilläkin kyseenalaistettu viime vuosina. Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä tekee kontrasteista tällä puolen Atlanttia kirkkaampia ja jyrkempiä, eikä kahden eri puolueen esivaaleja seuratessa ole välillä ollut helppoa uskoa kyseessä olevan yksi ja sama maa.
Poikkeuksellisen värikkäiden esivaalien tulos sinetöimättä
Takaisin esivaaleihin. Esivaalikampanjat alkoivat kesällä 2015, esivaalit lähtivät käyntiin Iowan osavaltiossa tämän vuoden helmikuussa ja heinäkuun puoluekokouksissa kummatkin puolueet valitsevat ehdokkaansa. Varsinainen vaalipäivä on vasta marraskuussa. Vuonna 2017 Yhdysvalloilla on uusi presidentti ja uusi edustajainhuone, ja kolmasosa senaatistakin on vaihdettu. Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka.
Wisconsinin osavaltiossa 5.4. pidetyissä esivaaleissa perässähiihtäjät onnistuivat kirimään. Teksasilaissenaattori Ted Cruz voi Wisconsinin voittonsa myötä lyödä kapuloita puolueensa kärkiehdokkaan Trumpin rattaisiin ja hidastaa tätä, ehkä jopa ratkaisevasti. Jos nimittäin kellään republikaanilla ei ole heinäkuun puoluekokoukseen tultaessa vähintään 1237 valitsijamiestä takanaan, tulee puoluekokouksesta enemmän kuin pelkkä muodollisuus ja valinta suoritetaan tarvittaessa useammalla äänestyskierroksella. Näin tehtiin Abraham Lincolnin ollessa aikanaan tarjolla republikaanien ehdokkaaksi. Kaikkien tuntema manhattanilaismiljardööri tietää, että hänen valintansa puolueen ehdokkaaksi on todennäköistä ainoastaan, mikäli hän saapuu puoluekokoukseen jo valmiiksi voittajana. Tähän vaaditaan vielä useampi esivaalivoitto.
Demokraattipuolella ennakkosuosikki, entinen ulkoministeri Hillary Clinton, johtaa puolueensa nimityskisaa mukavalla etumatkalla, mutta poliittisella liikevoimalla on paljon merkitystä ja hänen kilpakumppaninsa senaattori Bernie Sanders on kerännyt sitä rutkasti viime viikkoina. Sandersin saatua lisävauhtia Wisconsinista hänen kampanjansa tähtää voittoon keskeisen ja suuren New Yorkin osavaltion esivaaleissa 19.4. Ilman voittoa New Yorkissa Sandersin tulee olemaan vaikeaa kurota umpeen Clintonin etumatkaa. Tilannetta monimutkaistaa FBI, joka tutkii aivan tosissaan Clintonin ulkoministerikauden sähköpostiratkaisuja. Huhut tästä tutkinnasta liikkuvat villeinä, mutta Clinton ei ole antanut sen hidastaa kampanjointiaan.
Raskaassa vaaliprosessissa vain raha ei ratkaise
Mitä olemme oppineet näistä vaaleista tähän asti? Olemme kuulleet paljon pinnan alla kiehuvasta kiukusta ja tyytymättömyydestä, kyllästymisestä politiikkaan ja turhautumisesta talouden suuntaan. Välillä keskustelut ovat saaneet farssin piirteitä, välillä väkivalta ja mielenosoitukset ovat vieneet otsikot. Yksi asia on kuitenkin varmaa: demokratian alennustilaa on liioiteltu suuresti. Rahalla on näissä vaaleissa ollut vähemmän merkitystä kuin viestillä, vapaa lehdistö on pakottanut vastahakoisimmatkin ehdokkaat kertomaan kantojaan, ja äänestäjät pienissäkin osavaltioissa pystyvät yhä kohtaamaan ehdokkaansa kasvotusten ja osoittamaan luottamustaan tai sen puutetta äänestämällä.
Tämä on raskas tapa valita johtaja, mutta tarkoitus onkin, että vain kaikkein kestävimmät, kykenevimmät ja kansan luottamuksesta nauttivat ehdokkaat pääsevät Valkoiseen taloon asti. Meidän kannaltamme sopii toivoa, että kansalaiset valitsevat viisaasti.