Kotikaupunkina Teheran

Kolmen kuukauden korkeakouluharjoitteluni Suomen suurlähetystössä Teheranissa lähestyy loppuaan. Ihmispaljoudesta, ilmansaasteista ja pukeutumissäännöistä huolimatta olen viihtynyt kaupungissa erittäin hyvin. Tärkein syy lienee iranilaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus.

Allekirjoittanut Tochal-vuorella, Teheranissa
Allekirjoittanut Tochal-vuorella, Teheranissa. Vilkkaasta kaupungista pääsee hetkessä nauttimaan raikkaasta vuoristoilmasta. Kuva: Mimmi Pöysti

Iranilainen ystävällisyys

Aikaisemmin ulkomailla asuessani ystäväpiirini on koostunut pääasiassa muista expateista, mutta Teheranissa minulla on yhtä paljon paikallisia kuin ulkomaalaisia ystäviä. Näin olen päässyt tutustumaan paikalliseen kulttuurin ja elämän monimuotoisuuteen ja näkemään sen toisen Iranin, mitä ei mediasta välity.

Aluksi olin vieraan kielen ja valuutan takia melko hukassa asioidessani kaupungilla. Saatoin mennä vihanneskauppaan ostaakseni viikon vihannekset ja hedelmät ja palata kotiin kädessäni yksi meloni. Rialit ja tomanit menivät sekaisin ja minun oli vaikea hahmottaa, pitikö mansikoista maksaa kymmeniä vai satoja tuhansia. Kauppiaat auttoivat minua kuitenkin mielellään ja lähdin monta kertaa kaupasta nauraen, kun tilanne oli mennyt niin sekavaksi ja hedelmäostokseeni oli lopulta osallistunut koko liike kauppiaineen ja asiakkaineen. Onnistumisen tunne oli suuri, kun sain ensimmäistä kertaa ostettua kaikki haluamani ruokatarvikkeet oikeaan hintaan ja vielä persian kielellä.

Toukokuussa olin kollegani kanssa pienessä autokolarissa. Selvisimme kolarista säikähdyksellä, ja tästäkin kokemuksesta päällimmäisenä mieleen jäi iranilaisten ystävällisyys: kun olimme astuneet autosta ulos pimeälle kadulle, meitä ympäröi yhtäkkiä joukko apua tarjoavia ihmisiä. Meille tarjottiin vettä, teetä ja kyyti lähimpään sairaalaan.

Näkymä työmatkalta pohjoisesta Tajrishista suurlähetystölle. Kuva: Mimmi Pöysti
Näkymä työmatkalta pohjoisesta Tajrishista suurlähetystölle. Kuva: Mimmi Pöysti

Jännittävä työpaikka

Työkuvaani kuului kokouksista ja muista ajankohtaisista asioista raportoiminen ja Iran-aiheisten uutisten seuraaminen. Olen päässyt seuraamaan minua kiinnostavia aiheita, kuten pakolaisten tilannetta, naisten asemaa ja yleisesti ihmisoikeustilannetta Iranissa. Lisäksi pääsin osallistumaan useaan EU-kokoukseen silloisen EU-puheenjohtajamaan Bulgarian suurlähetystöllä.

Harjoitteluni sattui jännittävään aikaan, sillä toukokuussa Donald Trump ilmoitti päätöksestään irtaantua JCPOA-ydinvoimasopimuksesta. Odotimme päätöstä ystävieni kanssa television ääressä Norjan suurlähetystössä iltamyöhään, ja päätöksen seurauksiin liittyy edelleen monta kysymysmerkkiä, joita jään seuraamaan harjoittelun jälkeenkin. Hauskempi historiallinen hetki oli, kun Iran voitti Marokon FIFA-maailmanmestaruusottelussa. Tunnelma kaupungilla oli pelin jälkeen yhtä riemuisa kuin Suomen voitettua jääkiekon maailmanmestaruus 2011.

Yhteiskunnan kääntöpuoli

Pääasiassa myönteisellä Iranin kokemuksellani on myös kääntöpuoli, jota minä en paljon näe mutta jonka olemassaolosta muistutetaan uutisissa. Naiset ovat lain edessä miehiä heikommassa asemassa, aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia pidätetään usein, seksuaalivähemmistöillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia ja maan heikko talous johtaa vähän väliä protesteihin ympäri maata.

Kesäkuussa Teheranin Grand Bazarin kauppiaat sulkivat basaarin ensimmäistä kertaa sitten 70-luvun ja osoittivat mieltänsä hintojen nousua ja valuutan heikkenemistä vastaan. Uutisissa tilanne näytti pelottavalta, mutta Pohjois-Teheranissa en huomannut sitä lainkaan.

Vaikka koti-Suomi näyttää houkuttelevalta ystävien Instagram-julkaisuissa, en haluaisi millään vielä lähteä Teheranista. Jään ikävöimään ystäviäni, persian kieltä, antoisaa työkokemusta ja Teheranin yllätyksellistä arkea.

Mimmi Pöysti

Kirjoittaja työskentelee korkeakouluharjoittelijana Suomen suurlähetystössä Teheranissa.

Leave a Reply