Palasin äitiyslomalta suurlähetystön arkeen pari kuukautta sitten. Vuosi kotona oli monella tapaa käänteentekevä. Paitsi että lapsen syntymä mullisti arkielämämme, sai se minut myös miettimään suhdettani suomen kieleen. En toki ollut koskaan hävennyt suomen kielen puhumista Ruotsissa, mutta se ei myöskään ollut minulle erityisen tärkeää. Työpaikalla suurlähetystössä puhuin suomea ja ruotsia, mutta vapaa-ajalla Tukholmassa enimmäkseen ruotsia ja englantia.

Uusi perheenjäsen sai ajattelemaan asiaa tarkemmin. Halusin toki, että hän oppisi puhumaan äidinkieltäni, mutta koin aika haastavaksi, että olisin yksin ainoa, joka puhuu lapselle suomea tavallisina arkipäivinä. Näiden mietteiden pohjalta aloin selvittää, millaista suomenkielistä lapsiperhetoimintaa Tukholmasta löytyy.

Ensimmäiseksi tiemme vei suomalaiselle kirkolle Tukholman vanhaan kaupunkiin. Nolosti täytyy tunnustaa, etten ollut edes käynyt suomalaisessa kirkossa, ennen kuin aloitimme lapsen kanssa siellä suomenkielisen vauvamuskarin. Kirkosta tuli meille jokaviikkoinen käyntipaikka ja tutustuimme siellä muihin suomenkielisiin äiteihin ja vauvoihin, joiden kanssa yhteys säilyy edelleen.

Sain kuulla, että suomalaisen kirkon lisäksi Tukholmasta löytyy suomenkielisiä avoimia esikouluja ainakin Hjorthagenista sekä Sturebysta, ja tämän lisäksi Farstassa käynnistellään parhaillaan suomenkielistä lapsiperhetoimintaa. Yhdeksi parhaimmista tiedotuskanavista on osoittautunut Facebookin Ruotsinmammat-ryhmä, jonka jäseninä on yli 300 Ruotsissa asuvaa suomalaisäitiä.

Kun lapsi läheni puolen vuoden ikää, alkoi olla ajankohtaista laittaa hänet päiväkotijonoon, kuten Ruotsissa on tapana. Puolen vuoden aikana olimme tulleet siihen tulokseen, että haluamme lapsemme suomenkieliseen päiväkotiin. Olemme siitä onnellisessa asemassa, että yksi kaupungin suomenkielisistä päiväkodeista sijaitsee kotimme lähettyvillä, mutta jono niin sinne, kuin muihinkin keskeisillä paikoilla sijaitseviin päiväkoteihin osoittautui hurjan pitkäksi.

Tuolloin soittokierros Tukholman kaupungin virkamiehille osoitti, että vähemmistölakiin kirjattu oikeus suomenkieliseen päivähoitoon sekä huutava pula päivähoitopaikoista erityisesti keskustan eteläpuolella, olivat hyvin heidän tiedossaan. Tämän hetken ongelma vaikuttaakin olevan, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Vapaita suomenkielisiä päivähoitopaikkoja on siellä, missä niitä tarvitsevia lapsia ei ole, ja siellä missä suomenkielisiä lapsiperheitä asuu eniten, ei suomenkielisiä päivähoitopaikkoja ole. Tilannetta hankaloittaa se, että suomenkielisten päivähoitopaikkojen tarve on äärimmäisen vaikea kartoittaa. Mittarina on käytetty sitä lapsimäärää, joka on tämänhetkisten suomenkielisten päiväkotien jonoissa, mutta se ei anna totuudenmukaista kuvaa tilanteesta, koska suuri osa suomenkielisistä lapsista ei ole mukana jonoissa nykyisten suomenkielisten päiväkotien sijaitessa liian kaukana tai hankalan matkan päässä kotoa.

Lapsemme täytettyä vuoden palasin työelämään puolisoni jäädessä koti-isäksi. Kun puolisoni ensimmäistä kertaa vei lapsemme kotimme lähellä sijaitsevaan ruotsinkielisen kerhon (eli paikallisittain avoimen esikoulun) yli 1-vuotiaiden ryhmään, totesi hän, että n. 30 lapsesta yli 20 oli avoimessa esikoulussa isänsä kanssa ja loput äidin tai isovanhemman kanssa. Sattumaa tai ei, tämä kuvaa mielestäni hyvin tilannetta Tukholmassa, missä katukuva täyttyy päivisin lastenrattaita työntelevistä ”lattepapoista”. Karkeasti yleistettynä kaava tuntuu menevän niin, että tukholmalainen äiti on kotona lapsen ensimmäisen elinvuoden, tämän jälkeen isä jää kotiin n. puoleksi vuodeksi ja 1,5 vuoden iässä lapsi aloittaa päivähoidon.  Joustavasti toimivat vanhempainvapaat mahdollistavat tämäntyyppisen järjestelyn useimmissa perheissä.

Nyt uusi vuosi on alkanut ja me jännitämme, lisääkö Tukholman kaupunki kaavailemiaan suomenkielisiä päivähoitopaikkoja, niin kuin huhutaan, ja jos lisää, niin mihin päin kaupunkia. Suurin ilonaihe on kuitenkin, että vihdoin ja viimein Tukholmaan on tullut talvi. Kuukausien kieriskely kuravellissä on tältä erää ohi ja pulkat on saatu kaivaa esiin. Toivotaan, että saamme nauttia aurinkoisista talvipäivistä vielä pitkään!