Tuntuu, että tämä vuosi on alkanut harvinaisen monella maailman kolkalla väkivaltaisissa ja epävakaisissa merkeissä. Huolestuttavia uutisia Etelä-Sudanista, Keski-Afrikan tasavallasta, Ukrainasta, Syyriasta ja sen naapurimaista, Bangladeshista. Pitkäaikaiset kriisipesäkkeet pysyvät nekin otsikoissa ja monet maat häilyvät epävakauden ja hauraan rauhan rajamailla.
Osittain kyseessä voi olla perspektiiviharha: työssäni eri maiden tilanteet ja kriisit tulevat konkreettisemmiksi. Maailmanpankki työskentelee lähes kaikissa kriisimaissa ja joutuu jatkuvasti arvioimaan miten muuttuviin tilanteisiin reagoidaan.
Ennen joulua Maailmanpankki ja avunantajat saivat valmiiksi neuvottelut, joissa sovittiin tulevien vuosien rahoituksesta Maailmanpankin kaikkien köyhimille maille tarkoitetulle rahastolle, IDA:lle. Kokoon saatiin ennätysmäinen rahapotti, 52 miljardia euroa käytettäväksi seuraavan kolmen vuoden aikana. Hauraille ja konflikteista toipuville maille suunnattua rahoitusta lisättiin voimakkaasti.
Myös Suomi on mukana rahoittamassa IDAa, yhteensä 256 miljoonalla eurolla.
Rahoittajien päätöksestä on vielä pitkä ja vaikea matka siihen, että väkivallan ja köyhyyden keskellä elävien ihmisten arjessa nähdään parannusta. Esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa tuo arki on tällä hetkellä järkyttävä: lähes miljoona ihmistä on paennut väkivaltaa ja noin puolet kaikista asukkaista tarvitsee kiireellisesti ruokaa ja muita elämisen perusedellytyksiä.
Tällaisessa tilanteessa Maailmanpankki työskentelee läheisessä yhteistyössä YK:n, EU:n, Afrikan unionin ja muiden avunantajien kanssa. Turvallisuuden takaaminen ja humanitaarinen apu ovat ensimmäisiä prioriteetteja, joiden osalta Maailmanpankin toiminta on hyvin rajallista. Samalla kuitenkin on tärkeää saada nopeasti yhteiskunnan perusrakenteita toimimaan ja ihmisille palveluita ja toimeentuloa.
Uusi väliaikaishallinto on hauras toivon kipinä Keski-Afrikan tasavallassa. Kansainvälinen yhteisö on luvannut tukea ja tärkeä osa tuosta tuesta tulee Maailmanpankilta valtion perustoimintojen uudelleen käynnistämiseen.
Samalla kuitenkin pidetään pidemmän tähtäimen näkymä mielessä ja mietitään keinoja rakentaa yhteiskuntaa vakaammalle pohjalle. Keski-Afrikan tasavallassa tämä tarkoittaa muun muassa puuttumista syvään epätasa-arvoon sekä luonnonvaroista saatavien tulojen jakautumiseen.
Voimme siis toivoa, että lähiviikkojen ja kuukausien aikana Keski-Afrikan tasavallassa ihmisten elämä alkaa pikku hiljaa helpottua. Tie pysyvämpään vakauteen ja kehitykseen on kuitenkin pitkä ja epävarma. Vaikka avun epäonnistumisen riski on olemassa, vielä suurempi riski on olla auttamatta ja menettää toivo paremmasta tulevaisuudesta.