Terveisiä Etiopiasta! Täältä Afrikan sarven maasta, jossa kahvi on hyvää ja aurinko paistaa. Maasta jossa ihmiset ovat iloisia ja oman arvonsa tuntevia. Entisestä keisarikunnasta, jota Haile Selassie hallitsi.
Terveisiä maasta, joka painautui maailman mieleen 80-luvulla, kun Bob Geldof järjesti LiveAid -konsertin maassa raivonneen nälänhädän selättämiseksi. Maasta, joka tällä hetkellä porskuttaa noin 10 prosentin vuotuisella kasvuvauhdilla eteenpäin, tähdäten Itä-Afrikan energiatuotannon ja kevyen tuotantoteollisuuden johtotähdeksi.
Ja terveisiä toki myös täältä suurlähetystöstä.
Täällä meillä on käynyt kahvipannu kuumana, kun olemme vastaanottaneet suomalaisia yrittäjiä ja keskustelleet heidän kanssaan bisneksestä Etiopiassa. Kyllä tuota kahvia toisaalta riittäisi suuremmallekin porukalle, että tervetuloa tänne vaan.
Osataan sitä naapurissakin
Mutta keitetään sitä kahvia ilmeisen ahkerasti myös rakkaan naapurimaan konttorissa. Vinkkasipa ruotsalainen kollega tuossa, että heidän vientinsä Etiopiaan pomppasi lyhyellä aikavälillä juuri 600 % ylöspäin.
Tällä erää jättivät sitten taakse sellaiset pienet eurooppalaiset maat kuten Saksan, Italian ja Ranskan. Kollegan hymy oli mairea kun katsottiin lukuja: 17 % koko Etiopian tuonnista tulee unionin alueelta, ja siitä ruotsalaiset hoitavat 23 %. Tokaisinpa tuohon, että toivottavasti Suomikin on jossain vaiheessa näissä karkeloissa mukana.
Mittavia toimia
Ja tekemistähän täällä riittää. Hallitus pistää suuren osan tuloistaan infrastruktuurin rakentamiseen, että olisi yrityksillä tilaa ja tarpeita missä toimia.
On rakennettu yrityspuistoja, jossa firmat saavat koko paketin samalla kertaa: tuotantotilat, sähkön ja viemäröinnin sekä logistiikkayhteydet.
Näistä puistoista innostui myös länsinaapurimme vaatejätti H&M, joka sittemmin on satsannut Etiopiaan ihan olan takaa. Taisipa tähän maavalintapäätökseen vaikuttaa toki myös työvoiman saatavuusasiat.
Tavara liikkuu
Ja vaikka tässä maassa ei lomiaan meren rannalla voi viettää, kulkee tuotava tai vietävä tavara näppärästi junalla tai maateitse Djiboutin satamaan ja siitä maailman merille. Ja jos kiirettä pitää, niin Afrikan voimakkaimmin kasvava kansallinen lentoyhtiö Ethiopian kyllä toimittaa tavaran perille ilmateitse.
Samalla hallitus virittelee Etiopian energiatuotantoa siihen kuntoon, että kohta pitäisi sähköä piisata myös vientiin naapurimaille. Vesivoimalaitokset kun ovat täällä sellaista 2–6 GW:n luokkaa per kappale.
Ja ei kaikkea energiaa tarvitse pintavedestä ottaa, kun geoterminen potentiaalikin on huikea. Vaikka virtaa tuotetaan isosti, niin pientä haastetta on ollut sen kuljettamisessa ja jakelemisessa kuluttajan ja yrittäjän sähkölaitteisiin. Virrat kun katkeilevat vähän turhakin usein. Siinäpä voisi olla suomalaiselle asiantuntemukselle ja toimiville komponenteille tarvetta.
Tavoitteet korkealla, silti saavutettavissa
Täkäläinen hallitus on ottanut vakaan suuntiman kohti vuotta 2025, jolloin Etiopian pitäisi lukeutua yhdeksiä alemman keskitulon maista. Kun tällä erää pitävät sijaa yhtenä maailman köyhimmistä maista, niin onhan tuossa tietysti aika paljon kirittävää. Mutta 5-vuotissuunnitelmat on asetettu, ja kyllä niitä tarmokkaasti viedään eteenpäin.
Tällä erää vuoteen 2020 mennessä pitäisi saada käännettyä valtion kansantaloudellinen pohja maataloudesta teolliseen tuotantoon. Ja samalla pitäisi saada pidettyä homma paketissa niin, että sosiaalinen kehitys ja ympäristön suojelu eivät vaivu taka-alalle.
Ei helppoja onnistumisia
Eihän täällä kaikki toki suju niin kuin länsisuomalaisessa saaristossa. Välillä leimoja tarvitaan enemmän kuin paperille mahtuu, sähköpostivastaukset jäävät kiertämään omaa limboaan ja tullimiehet keksivät jos jonkinlaisia jippoja tavarantoimituksen viivästyttämiseksi.
Korruptio vaivaa, ja ulkomaisesta valuutasta on pula. Ilman kansainvälistä rahaa paikallisella yrittäjällä on melkoinen probleema, jos haluaa ostaa tuotteita ulkomailta. Ja kuten jo tuossa mainitsin, sähkökatkot aiheuttavat jatkuvaa päänsärkyä yrittäjille. Mutta kylläpä näistä tilanteista on tähän mennessä selvitty.
Kuten eräs tapaamani suomalainen tuossa kiteytti: Etiopia on kuin Klondyke – mahdollisuuksia on mahdottoman paljon mutta kaikesta ei välttämättä helpolla selviä.
Tarjolla apua – ja kahviakin
Ja kyllä täällä suurlähetystössä autetaan aina kun apua tarvitaan. Etsitään paikallisia kumppaneita, järjestetään ministeri(ö)tapaamisia ja tarvittaessa lähetellään vaikka paikallisia tarjousdokumentteja paperiversioina Suomeen, kuten tuossa eräänä päivä.
Nyt jos mielessä pyörii että pitäisiköhän sitä asiaa enemmänkin pohtia, niin kyllähän meitä auttajia Team Finlandin porukassa riittää. Siitä vaan puhelua tai sähköpostia vetämään, niin katsotaan yhdessä miltä Etiopia voisi näyttää noin niin kuin bisneksen näkökulmasta.
Johan täällä on paljon tehty töitä ja avattu ovia Finpron, Finnfundin ja Finnpartnershipin kanssa, että kyllä tässä alkaa jo jonkinlaista kokemusta kaikille karttua. Ja kuten lupasin, sitä kahvia kyllä tarjotaan kun tulette käymään.